keskiviikkona, syyskuuta 08, 2004
Testaan tässä, josko tämä toimisi. Oma blogini ei suostu enää julkaisemaan mitään, perkele!
|
lauantaina, kesäkuuta 12, 2004
Salut !
Hyvää lauantaipäivää Suomenmaalle!
Täällä Ranskassa olisi tenttiin luvut viisain vaihtoehto tällä hetkellä, kotiseuturakkaus vei kuitenkin voiton tällä kertaa....aiemmin tänään olen jo kylpenyt, vienyt roskia, siivonnu, syönyt, suunnitellut lomamatkaa ja lähettänyt useita sähköposteja. Kokeisiin luku on perseestä, ikkunat on auki, lämmin ilma vierii sisään ja viettelee vastaajan.
Koulu lähestyy loppuaan, maisterin makuinen mies näin ranskalaisittain, ja aloitan työharjoittelun Pariisilaisessa viiniagentuurissa heinäkuun alussa. Kuutisen kuukautta on tarkoituksena naittaa ranskalaisia viinituottajia ulkomaalaisten ostajien kanssa. Firma vaikutti erittäin dynaamiselta, mukavalta. Lupasivat viikon lomaa elokuun alkuun, jolloin olisi tarkoitus tulla Suomeen. Ilmeisesti olette silloin Helsingin suunnalla ? Voitaisiin naukkailla pari pulloa nykyään niin edullista alkoholia..vaikka lantrattuna.
Odottelen ensi perjantaita kuin kuuta nousevaa ; tentit terminé ja kaks viikkoa lomaa !!!! Mitä nyt Jussi-serkku Sannoineen ja Tarmo Kiansa kanssa tyhertävät tötteröitä nurkissa.. saadaan auto koulukaverilta lainaan ja painellaan Bretagnen suuntaan ihmettelemään karun kivistä rannikkoa pariksi päivää.
Kotipoliittisesta tilanteesta ei sen enempään. Ranskassa on lakkoja ; EDF katkoo spontaanisti sähköjä --> valot sammuu ja junat pysähtelee.... pelkäävät valtionyritysten yksityistämistä..Jalkapallon kisat muhivat ja sipsipussit loppuvat kaupoista... Saastekerros kerääntyy helteiden myötä kuumien katujen ylle... ja tietysti nuoret naiset näyttävät yhä kauniimmilta uusissa kesätopeissaan !
Toivotan teidät tervetulleiksi Residence Doudeauvilleen, ja muuten tapaammekin sitten elokuussa. Hyvää kesän jatkoa ja käykäähän äänestämässä !
Santeri
|
Hyvää lauantaipäivää Suomenmaalle!
Täällä Ranskassa olisi tenttiin luvut viisain vaihtoehto tällä hetkellä, kotiseuturakkaus vei kuitenkin voiton tällä kertaa....aiemmin tänään olen jo kylpenyt, vienyt roskia, siivonnu, syönyt, suunnitellut lomamatkaa ja lähettänyt useita sähköposteja. Kokeisiin luku on perseestä, ikkunat on auki, lämmin ilma vierii sisään ja viettelee vastaajan.
Koulu lähestyy loppuaan, maisterin makuinen mies näin ranskalaisittain, ja aloitan työharjoittelun Pariisilaisessa viiniagentuurissa heinäkuun alussa. Kuutisen kuukautta on tarkoituksena naittaa ranskalaisia viinituottajia ulkomaalaisten ostajien kanssa. Firma vaikutti erittäin dynaamiselta, mukavalta. Lupasivat viikon lomaa elokuun alkuun, jolloin olisi tarkoitus tulla Suomeen. Ilmeisesti olette silloin Helsingin suunnalla ? Voitaisiin naukkailla pari pulloa nykyään niin edullista alkoholia..vaikka lantrattuna.
Odottelen ensi perjantaita kuin kuuta nousevaa ; tentit terminé ja kaks viikkoa lomaa !!!! Mitä nyt Jussi-serkku Sannoineen ja Tarmo Kiansa kanssa tyhertävät tötteröitä nurkissa.. saadaan auto koulukaverilta lainaan ja painellaan Bretagnen suuntaan ihmettelemään karun kivistä rannikkoa pariksi päivää.
Kotipoliittisesta tilanteesta ei sen enempään. Ranskassa on lakkoja ; EDF katkoo spontaanisti sähköjä --> valot sammuu ja junat pysähtelee.... pelkäävät valtionyritysten yksityistämistä..Jalkapallon kisat muhivat ja sipsipussit loppuvat kaupoista... Saastekerros kerääntyy helteiden myötä kuumien katujen ylle... ja tietysti nuoret naiset näyttävät yhä kauniimmilta uusissa kesätopeissaan !
Toivotan teidät tervetulleiksi Residence Doudeauvilleen, ja muuten tapaammekin sitten elokuussa. Hyvää kesän jatkoa ja käykäähän äänestämässä !
Santeri
torstaina, kesäkuuta 10, 2004
Huhhuh! Hengissä ollaan
Hiljaista on ollu meikäläisen bloggausrintamalla, mutta lupaan parantaa tapani. Kaikenlaista on ollu, joista valmistuminen DI:ksi ei ole vähäisempiä. Noh, nyt voisi kokeilla taas tätä blogauksen ihanuutta.
Over and out
|
Hiljaista on ollu meikäläisen bloggausrintamalla, mutta lupaan parantaa tapani. Kaikenlaista on ollu, joista valmistuminen DI:ksi ei ole vähäisempiä. Noh, nyt voisi kokeilla taas tätä blogauksen ihanuutta.
Over and out
torstaina, kesäkuuta 03, 2004
Aaaargh,
Hardly alive....
Eipä joo ole tullut kirjoitettua. Ehkäpä kesä tuo mukanaan viehättäviä pieniä hetkiä blogin parissa. - Aaumyön auringon kesän kuulaassa hämyssä katsahdan pitkän hetken taivaalle. Olen helpottunut, voiton riemuinen ja lomalla. Avaan läppiksen ja kirjaudun bloggiin. "Hyvät toverit, ainoa syy kirjoittaa teille tänä aamun hetkenä, tänä juhannus yönä on se, että te penteleet olette menneet sammumaan pitkin yhteisen juhannus residenssimme laitumia. Hei kamoon, herätkää puhukaa jotakin." Mutta ei. Bloggauskaan ei auta. Olen hetken yksinäinen, mutta mieli piristtyy hetkessä, kun katsoon niin groteskia, mutta viehättävää kesäistä näkyä jossa te kaikki olette täydellisessä harmoniassa, säkenöivinä yksityiskohtina suloisessa kokonaisuudessa. Panu ja Anri ovat valuttaneet jo pienet kuolantipat suupielistään. Ja ennenkuin väsyneenä herättämis yrityksistä sammahdan itsekin, kusen sitä ennen Sinnemaan siideri pulloon. En ole ylpeä teostani, en nyt enkä aamulla. Anteeksi Jussi. Anteeksi.
Joo, eli terve siis kaikille. Elämän humu on estänyt bloggiin pääsyn. Mutta eihän tämän pidä riippa ollakaan vaan mahdollisuus sillä eihän tässä kukaan juuri soittelemaankaan ala, että "jahas, minä tässä terve, juorutaanko?" Pyh, ämmien hommaa. Ugh ja Argh! Tästä sentään tulee mieleen insinöörit ja miesten maailma, tekniikan maailma, digitaali tekniikka. Haistan komponenttien ja sähkön tuoksun. Ugh, vielä kerran, työnnän piuhan runnomalla USB väylään. Ota siitä ja tuosta... ja tästä.
Kesä tulee ja kohta tavataan toivottavasti. Ensi viikolla olisi tarkoitus oleskella iippolan suunnalla ja heinä elokuu mitä ilmeisemmin Helsingissä. Mitä Anri ja Panu olette mieltä, jos piipahtaisin hetken asumassa residensseissänne? Täällä tukialueella ei ole töitä kesäksi. Palatkaamme asioihin. Pitää lähteä selvittämään poliisilaitokselle, kun joku juuttaan nihilisti nilkki kävi varastamassa uljaan viisihevosvoimaisen yamarin moottorini ja siiheen kiinnitetyn lasikuitu veneen. Vittu.
|
Hardly alive....
Eipä joo ole tullut kirjoitettua. Ehkäpä kesä tuo mukanaan viehättäviä pieniä hetkiä blogin parissa. - Aaumyön auringon kesän kuulaassa hämyssä katsahdan pitkän hetken taivaalle. Olen helpottunut, voiton riemuinen ja lomalla. Avaan läppiksen ja kirjaudun bloggiin. "Hyvät toverit, ainoa syy kirjoittaa teille tänä aamun hetkenä, tänä juhannus yönä on se, että te penteleet olette menneet sammumaan pitkin yhteisen juhannus residenssimme laitumia. Hei kamoon, herätkää puhukaa jotakin." Mutta ei. Bloggauskaan ei auta. Olen hetken yksinäinen, mutta mieli piristtyy hetkessä, kun katsoon niin groteskia, mutta viehättävää kesäistä näkyä jossa te kaikki olette täydellisessä harmoniassa, säkenöivinä yksityiskohtina suloisessa kokonaisuudessa. Panu ja Anri ovat valuttaneet jo pienet kuolantipat suupielistään. Ja ennenkuin väsyneenä herättämis yrityksistä sammahdan itsekin, kusen sitä ennen Sinnemaan siideri pulloon. En ole ylpeä teostani, en nyt enkä aamulla. Anteeksi Jussi. Anteeksi.
Joo, eli terve siis kaikille. Elämän humu on estänyt bloggiin pääsyn. Mutta eihän tämän pidä riippa ollakaan vaan mahdollisuus sillä eihän tässä kukaan juuri soittelemaankaan ala, että "jahas, minä tässä terve, juorutaanko?" Pyh, ämmien hommaa. Ugh ja Argh! Tästä sentään tulee mieleen insinöörit ja miesten maailma, tekniikan maailma, digitaali tekniikka. Haistan komponenttien ja sähkön tuoksun. Ugh, vielä kerran, työnnän piuhan runnomalla USB väylään. Ota siitä ja tuosta... ja tästä.
Kesä tulee ja kohta tavataan toivottavasti. Ensi viikolla olisi tarkoitus oleskella iippolan suunnalla ja heinä elokuu mitä ilmeisemmin Helsingissä. Mitä Anri ja Panu olette mieltä, jos piipahtaisin hetken asumassa residensseissänne? Täällä tukialueella ei ole töitä kesäksi. Palatkaamme asioihin. Pitää lähteä selvittämään poliisilaitokselle, kun joku juuttaan nihilisti nilkki kävi varastamassa uljaan viisihevosvoimaisen yamarin moottorini ja siiheen kiinnitetyn lasikuitu veneen. Vittu.
perjantaina, toukokuuta 07, 2004
Miksi kukaan ei enää kirjoita tänne? Mikä ihme nyt mättää?
|
tiistaina, maaliskuuta 23, 2004
Missä kaikki on??
Minnekäs kaikki ovat nyt hävinneet, kun blogi ei päivity ollenkaan? Itse olen kirjoittanut tuhottomasti tavaraa tuonne omaan blogiin, mutta eihän tätä ryhmäblogiakaan sopisi unohtaa. Ilmoitelkaahan siis itsestänne, olisi mukava kuulla teidän ajatuksianne ja kokemuksianne! Pääsiäinenkin lähestyy ja kaikkea...
|
Minnekäs kaikki ovat nyt hävinneet, kun blogi ei päivity ollenkaan? Itse olen kirjoittanut tuhottomasti tavaraa tuonne omaan blogiin, mutta eihän tätä ryhmäblogiakaan sopisi unohtaa. Ilmoitelkaahan siis itsestänne, olisi mukava kuulla teidän ajatuksianne ja kokemuksianne! Pääsiäinenkin lähestyy ja kaikkea...
perjantaina, maaliskuuta 19, 2004
Hei Jussi
Onneksi olkoon ikiomasta blogista, täytyypä vierailla silloin tällöin!
UPI:n rahoituksesta minulla ei ole salaista tietoa. RaPu-lehtemme on pääasiallisesti Rauhanpuolustajien jäsenlehti, ja uskon että lukijakunta on tietoinen UPIsta ja sen toiminnasta - seniorimmat niiltäkin ajoilta jolloin Lipponen sitä johti. Mitä tulee kyseiseen raporttiin, Archer on avoin siitä että se on Puolustusministeriön tilaama. Mutta kiitos kommenteista, täytyy muistaa popularisoida juttuja vieläkin enemmän.
Täältä löytyy myös kiva pop-kriittinen ja interaktiivinen juttu.
|
Onneksi olkoon ikiomasta blogista, täytyypä vierailla silloin tällöin!
UPI:n rahoituksesta minulla ei ole salaista tietoa. RaPu-lehtemme on pääasiallisesti Rauhanpuolustajien jäsenlehti, ja uskon että lukijakunta on tietoinen UPIsta ja sen toiminnasta - seniorimmat niiltäkin ajoilta jolloin Lipponen sitä johti. Mitä tulee kyseiseen raporttiin, Archer on avoin siitä että se on Puolustusministeriön tilaama. Mutta kiitos kommenteista, täytyy muistaa popularisoida juttuja vieläkin enemmän.
Täältä löytyy myös kiva pop-kriittinen ja interaktiivinen juttu.
Pieni ilmoitus vain
Kuten tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, nörtti-Jussi on koodannut kaikkia vieraita varten kommenttisektion joka postin jälkeen näkyväksi. Nyt on siis entistäkin vaivattomampaa huomautella postausten siällöstä, tai vaikkapa jostakin muusta. Pyrkikäämme käyttämään tätä hyväksemme!
|
Kuten tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, nörtti-Jussi on koodannut kaikkia vieraita varten kommenttisektion joka postin jälkeen näkyväksi. Nyt on siis entistäkin vaivattomampaa huomautella postausten siällöstä, tai vaikkapa jostakin muusta. Pyrkikäämme käyttämään tätä hyväksemme!
Terve taas kaikille!
Kirjoitin tuossa pitkähkön artikkelin Irakin sodasta, miehityksestä ja terrorismistä, joten jos jotakuta kiinnostaa se lukea, hakeutukaa minun omaan blogiin. En tosiaan enää viitsi floodata tätä blogia omilla pidemmillä vuodatuksillani, koska silloin tämän blogin kapabiliteetti yhteydenpitovälineenä horjuisi. En kuitenkaan luonnollisestikaan aio lopettaa tänne kirjoittamista, mutta pitkiä poliittisia analyyseja en enää tänne postaa.
Toivon, että löydätte myös tuon minun oman blogini ja alatte vierailla siellä silloin tällöin. Mutta jos ei niin ei :-)
Hyvää kevään jatkoa joka tapauksessa kaikille!
|
Kirjoitin tuossa pitkähkön artikkelin Irakin sodasta, miehityksestä ja terrorismistä, joten jos jotakuta kiinnostaa se lukea, hakeutukaa minun omaan blogiin. En tosiaan enää viitsi floodata tätä blogia omilla pidemmillä vuodatuksillani, koska silloin tämän blogin kapabiliteetti yhteydenpitovälineenä horjuisi. En kuitenkaan luonnollisestikaan aio lopettaa tänne kirjoittamista, mutta pitkiä poliittisia analyyseja en enää tänne postaa.
Toivon, että löydätte myös tuon minun oman blogini ja alatte vierailla siellä silloin tällöin. Mutta jos ei niin ei :-)
Hyvää kevään jatkoa joka tapauksessa kaikille!
torstaina, maaliskuuta 18, 2004
Perustin sitten oman blogin...
Koska en katsonut voivani tyydyttää ehtymätöntä nettijulkaisutarvettani tämän blogin avulla, menin sitten perustamaan ikioman blogin. Toivottavasti kaikki tutut sekä monet tuntemattomatkin löytävät sen ja onnistuvat iloitsemaan satunnaisista ajatuksistani, sarkastisista kommenteistani sekä ajoittain myös pidemmistä, pohdiskelevistä esseistä sekä muista artikkeleista, joista jotkin saattavat olla myös tarkoitettu julkaistavaksi muuallakin.
Tervetuloa kylään siis!
URL on http://jussisinnemaa.blogspot.com
|
Koska en katsonut voivani tyydyttää ehtymätöntä nettijulkaisutarvettani tämän blogin avulla, menin sitten perustamaan ikioman blogin. Toivottavasti kaikki tutut sekä monet tuntemattomatkin löytävät sen ja onnistuvat iloitsemaan satunnaisista ajatuksistani, sarkastisista kommenteistani sekä ajoittain myös pidemmistä, pohdiskelevistä esseistä sekä muista artikkeleista, joista jotkin saattavat olla myös tarkoitettu julkaistavaksi muuallakin.
Tervetuloa kylään siis!
URL on http://jussisinnemaa.blogspot.com
Anri hei!
Onko sinulla salaista tietoa UPI:n rahoituksesta? Minä kun olen aina luullut, ettei se ole millään lailla sidoksissa puolustusministeriöön, ja kun menin katsomaan ihan varta vasten niiden nettisivuilta, löysin tällaisen:
Ulkopoliittinen instituutti on Paasikivi-Seuran aloitteesta vuonna 1961 perustettu, Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön ylläpitämä yksityinen valtionapulaitos, joka toimii itsenäisenä, puolueista ja valtionhallinnosta riippumattomana tutkimuslaitoksena. Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö saa valtionapua opetusministeriöltä. Tämän lisäksi UPI hankkii toimintaansa varten rahoitusta muista lähteistä.
Artikkelissasikin annat ymmärtää, että kyseessä on jokin puolustusministeriön alainen laitos, joten voisit kyllä myös selittää kytköksen! Muuten jää ikävästi vaivaamaan ajatus, että sinulla on salaista tietoa, ehkä jopa jumalasta??? :-)
|
Onko sinulla salaista tietoa UPI:n rahoituksesta? Minä kun olen aina luullut, ettei se ole millään lailla sidoksissa puolustusministeriöön, ja kun menin katsomaan ihan varta vasten niiden nettisivuilta, löysin tällaisen:
Ulkopoliittinen instituutti on Paasikivi-Seuran aloitteesta vuonna 1961 perustettu, Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön ylläpitämä yksityinen valtionapulaitos, joka toimii itsenäisenä, puolueista ja valtionhallinnosta riippumattomana tutkimuslaitoksena. Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö saa valtionapua opetusministeriöltä. Tämän lisäksi UPI hankkii toimintaansa varten rahoitusta muista lähteistä.
Artikkelissasikin annat ymmärtää, että kyseessä on jokin puolustusministeriön alainen laitos, joten voisit kyllä myös selittää kytköksen! Muuten jää ikävästi vaivaamaan ajatus, että sinulla on salaista tietoa, ehkä jopa jumalasta??? :-)
keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2004
Hei
Hannu Karpolle olisi myös asiaa: Puolustusministeriö palkkaa brittejä tutkimaan omaa turvallisuuttamme!
|
Hannu Karpolle olisi myös asiaa: Puolustusministeriö palkkaa brittejä tutkimaan omaa turvallisuuttamme!
tiistaina, maaliskuuta 16, 2004
Kusetusta sanon minä !!
DNA mainostaa nettisivuillaan:
Puheluita lähinnä vastaanotattaville henkilöille suosittelemme dna Vakio S -liittymää, josta ei peritä erillistä kuukausimaksua. Kotimaan puhelut maksavat 0,18 €/min ja tekstiviestit 0,13 €/kpl.
Huom. dna Vakio S:n minimiveloitus on 9 €/kk.
Ja tämä 9€ kuukaudessahan on sitten se kuukausimaksu!!!
Kyllä olisi taas Hannu Karpolle asiaa...
|
DNA mainostaa nettisivuillaan:
Puheluita lähinnä vastaanotattaville henkilöille suosittelemme dna Vakio S -liittymää, josta ei peritä erillistä kuukausimaksua. Kotimaan puhelut maksavat 0,18 €/min ja tekstiviestit 0,13 €/kpl.
Huom. dna Vakio S:n minimiveloitus on 9 €/kk.
Ja tämä 9€ kuukaudessahan on sitten se kuukausimaksu!!!
Kyllä olisi taas Hannu Karpolle asiaa...
torstaina, maaliskuuta 11, 2004
Hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille!
Minä lähden muutaman tunnin kuluttua viettämään pitkää ja rentouttavaa viikonloppua maaseudulle Pohjois-Savoon, joten tämä on viimeinen postaukseni ennen ensi maanantaita. Tuskin maltan odottaa, että pääsen pitkästä aikaa kunnon rantasaunaan sekä sieltä tietysti pyörimään lumihankeen ja jäähdyttelemään muutaman oluen kanssa maalaistalon tupaan, jossa voin samalla turista mukavia leppoisien ihmisten kanssa.
On ollut erittäin antoisaa kirjoitella tällä viikolla vähän pidempiäkin postauksia, etenkin kun ainakin kävijälaskurin mukaan niitä on saattanut joku lukeakin! Lupaan kirjoittaa lisää esseitä ja pakinoita ynnä muita artikkeleita heti palattuani tältä pieneltä hermolomalta. Ehkäpä joku tovereistani ottaa asiakseen jatkaa asiallisten artikkelien sarjaa blogissamme sillä aikaa kun olen poissa?
Eipä sitten muuta kuin erinomaista keväistä loppuviikkoa kaikille!
|
Minä lähden muutaman tunnin kuluttua viettämään pitkää ja rentouttavaa viikonloppua maaseudulle Pohjois-Savoon, joten tämä on viimeinen postaukseni ennen ensi maanantaita. Tuskin maltan odottaa, että pääsen pitkästä aikaa kunnon rantasaunaan sekä sieltä tietysti pyörimään lumihankeen ja jäähdyttelemään muutaman oluen kanssa maalaistalon tupaan, jossa voin samalla turista mukavia leppoisien ihmisten kanssa.
On ollut erittäin antoisaa kirjoitella tällä viikolla vähän pidempiäkin postauksia, etenkin kun ainakin kävijälaskurin mukaan niitä on saattanut joku lukeakin! Lupaan kirjoittaa lisää esseitä ja pakinoita ynnä muita artikkeleita heti palattuani tältä pieneltä hermolomalta. Ehkäpä joku tovereistani ottaa asiakseen jatkaa asiallisten artikkelien sarjaa blogissamme sillä aikaa kun olen poissa?
Eipä sitten muuta kuin erinomaista keväistä loppuviikkoa kaikille!
keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2004
The Madness of King Paavo
En tiedä, kuinka paljon muut ovat kiinnittäneet huomiota Paavo Lipposen puheiden ajoittain varsin levottomaan sisältöön, mutta minua ne ovat ihmetyttäneet jo varsin kauan. Esimerkiksi silloin vuosi sitten, kun Jäätteenmäki kritisoi Lipposta siitä, että hän oli antanut tukensa Bushille ja hänen laittomalle sodalleen, Lipponen tokaisi jotakin tähän tapaan:
"Kyllähän sokea Reettakin näkee, että siellä on sotavalmistelut käynnissä."
Minä en ole millään pystynyt ymmärtämään, kuinka tällä lausahduksella Paavo kuvitteli puolustavansa tekosiaan. Olen täysin samaa mieltä siitä, että vaikka sokea Paavokin näki sotavalmistelujen olevan jo pitkällä. Mutta tähän voin vain vastata, että siksi juuri Paavon ei olisi pitänyt mennä antamaan omaa ja Suomen tukea Bushille! Sitä paitsi, eikö ole moraalisesti tuomittavampaakin antaa tuki maalle, joka on vakaasti päättänyt lähteä hyökkäyssotaan, kuin vaikkapa tukea jonkilaista viatonta hypoteesia? Paavo siis oli sitä mieltä, että hänen USA:lle lupaamansa poliittinen tuki oli oikeutettua, koska sotavalmistelut olivat käynnissä. Tällaista logiikkaa harrastavien ihmisten ei kyllä pitäisi päästä lähellekään poliittisia päättäjiä!
Toinen esimerkki kuningas Paavo I:n hulluudesta oli eilisessä Iltalehdessä, jossa hän totesi tähän tapaan:
"Suomessa nyt jostakin kumman syystä odotetaan jonkin ajatollahin julistavan, että NATO on rauhanjärjestö."
Kuka odottaa, hyvä Pave, kuka odottaa?? En minä ainakaan ketään sellaista tunne. Kyllä kaikki ihmiset minun käsittääkseni ymmärtävät, että NATO on sotilasliitto, ja on myös yleisessä tiedossa, että NATO aloitti vuonna 1999 myös hyökkäyssodan maahan, jonka asioihin sillä ei ollut mitään laillista oikeutta puuttua. Tiedämme myös hyvin, että NATO on käytännössä täysin USA:n kontrolloima (tuskinpa yhtään suurempaa NATO-operaatiota on ikinä suoritettu ilman, että USA on sitä johtanut ja siitä määrännyt) ja että USA on puuttunut sotilaallisesti kymmenten itsenäisten maiden sisäpolitiikkaan toisen maailmansodan jälkeen. Ja että vielä ajatollah!!? Iltalehti spekuloi, että ehkäpä Lipponen viittasi toveriinsa Tuomiojaan tällä hellittelevällä kutsumanimellä, ja jos se on totta, Lipposen ei ainakaan voida ajatella olevan puolueelleen uskollinen (aatteelleenhan hän ei ole ollut uskollinen.. niin no, ei kai koskaan). Mutta ihan oikeasti, Paavo, mistä ihmeestä päähäsi on tullut ajatollah?? Ja että Suomessa odotettaisiin nimenomaan jonkun ajatollahin julistavan hyökkäyssotiin ryhtyvän sotilasliiton rauhanjärjestöksi!? Mielestäni tuollaiselle lausahdukselle ei ole muuta selitystä kuin se, että Paavo on menettänyt senkin vähän järkensä, joka hänellä on joskus ollut, jos on...
Jos joku ihmettelee, miksi hyökkään jatkuvasti Paavoa vastaan, se johtuu minun häntä kohtaan tuntemani inhon lisäksi myös siitä, että suomalaiset tiedotusvälineet yleensä kohtelevat häntä äärimmäisen kunnioittavasti. Mitä järkeä minun olisi haukkua vaikkapa Ville Itälää, jolle kaikki muutkin ilkkuvat? En minä lyö lyötyä, mutta haluan tehdä parhaani sen eteen, että Suomi ei enää jatkaisi lipposlaisella linjalla.
|
En tiedä, kuinka paljon muut ovat kiinnittäneet huomiota Paavo Lipposen puheiden ajoittain varsin levottomaan sisältöön, mutta minua ne ovat ihmetyttäneet jo varsin kauan. Esimerkiksi silloin vuosi sitten, kun Jäätteenmäki kritisoi Lipposta siitä, että hän oli antanut tukensa Bushille ja hänen laittomalle sodalleen, Lipponen tokaisi jotakin tähän tapaan:
"Kyllähän sokea Reettakin näkee, että siellä on sotavalmistelut käynnissä."
Minä en ole millään pystynyt ymmärtämään, kuinka tällä lausahduksella Paavo kuvitteli puolustavansa tekosiaan. Olen täysin samaa mieltä siitä, että vaikka sokea Paavokin näki sotavalmistelujen olevan jo pitkällä. Mutta tähän voin vain vastata, että siksi juuri Paavon ei olisi pitänyt mennä antamaan omaa ja Suomen tukea Bushille! Sitä paitsi, eikö ole moraalisesti tuomittavampaakin antaa tuki maalle, joka on vakaasti päättänyt lähteä hyökkäyssotaan, kuin vaikkapa tukea jonkilaista viatonta hypoteesia? Paavo siis oli sitä mieltä, että hänen USA:lle lupaamansa poliittinen tuki oli oikeutettua, koska sotavalmistelut olivat käynnissä. Tällaista logiikkaa harrastavien ihmisten ei kyllä pitäisi päästä lähellekään poliittisia päättäjiä!
Toinen esimerkki kuningas Paavo I:n hulluudesta oli eilisessä Iltalehdessä, jossa hän totesi tähän tapaan:
"Suomessa nyt jostakin kumman syystä odotetaan jonkin ajatollahin julistavan, että NATO on rauhanjärjestö."
Kuka odottaa, hyvä Pave, kuka odottaa?? En minä ainakaan ketään sellaista tunne. Kyllä kaikki ihmiset minun käsittääkseni ymmärtävät, että NATO on sotilasliitto, ja on myös yleisessä tiedossa, että NATO aloitti vuonna 1999 myös hyökkäyssodan maahan, jonka asioihin sillä ei ollut mitään laillista oikeutta puuttua. Tiedämme myös hyvin, että NATO on käytännössä täysin USA:n kontrolloima (tuskinpa yhtään suurempaa NATO-operaatiota on ikinä suoritettu ilman, että USA on sitä johtanut ja siitä määrännyt) ja että USA on puuttunut sotilaallisesti kymmenten itsenäisten maiden sisäpolitiikkaan toisen maailmansodan jälkeen. Ja että vielä ajatollah!!? Iltalehti spekuloi, että ehkäpä Lipponen viittasi toveriinsa Tuomiojaan tällä hellittelevällä kutsumanimellä, ja jos se on totta, Lipposen ei ainakaan voida ajatella olevan puolueelleen uskollinen (aatteelleenhan hän ei ole ollut uskollinen.. niin no, ei kai koskaan). Mutta ihan oikeasti, Paavo, mistä ihmeestä päähäsi on tullut ajatollah?? Ja että Suomessa odotettaisiin nimenomaan jonkun ajatollahin julistavan hyökkäyssotiin ryhtyvän sotilasliiton rauhanjärjestöksi!? Mielestäni tuollaiselle lausahdukselle ei ole muuta selitystä kuin se, että Paavo on menettänyt senkin vähän järkensä, joka hänellä on joskus ollut, jos on...
Jos joku ihmettelee, miksi hyökkään jatkuvasti Paavoa vastaan, se johtuu minun häntä kohtaan tuntemani inhon lisäksi myös siitä, että suomalaiset tiedotusvälineet yleensä kohtelevat häntä äärimmäisen kunnioittavasti. Mitä järkeä minun olisi haukkua vaikkapa Ville Itälää, jolle kaikki muutkin ilkkuvat? En minä lyö lyötyä, mutta haluan tehdä parhaani sen eteen, että Suomi ei enää jatkaisi lipposlaisella linjalla.
Amerikkalaista huippututkimusta
Huomasin juuri YLEn uutissivuilla, että paljon palstatilaa oli annettu uutiselle, jonka mukaan Marylandin yliopiston tutkijat olivat (epäilemättä käytettyään isot määrät rahaa) päätyneet pitkällisen analyysin jälkeen siihen tulokseen, että
"amerikkalainen valtamedia ei kyseenalaistanut maan hallituksen väitteitä Irakin joukkotuhoaseista, vaan myötäili hallituksen kantoja.
- Liiat monet journalistit toimivat hallinnon pikakirjoittajina vahvistaen presidentti Bushin näkemykset terrorismista, Irakista ja sen joukkotuhoaseista, sanoo journalistiikan professori Susan Moeller."
On varmasti uroteko sinänsä tehdä hallitusta ja valtamediaa arvostelevaa tutkimusta USA:ssa, mutta kyllähän tuon ovat kaikki älykkäät olennot tienneet jo kauan ilman sen kummempia akateemisia analyyseja. Mielestäni se, että YLE pitää tätä ylipäänsä jonkinlaisena tärkeänä uutisena, osoittaa tavallaan, että YLEä ei tätä ennen juurikaan ole kiinnostanut, mitä USA:ta kritisoivat tahot ovat sanoneet, etenkään kun itsestäänselvyyksiä tukemassa ei ole ollut banaalia, joskin varmasti tarkkaa, akateemista tutkimusta. Optimisti voisi toivoa, että tulevaisuudessa YLEkään ei enää myötäilisi USA:n hallituksen kantoja ja pitäisi niitä automaattisesti tärkeämpinä kuin muiden maiden kannat. Jotenkin en vain oikein jaksa uskoa siihen, että Suomen valtavirtatiedotusvälineiden toimittajat viitsisivät ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tehdä uutisia muulla kuin sillä helpoimmalla tavalla. Onhan heillä nyt ollut tilaisuutensa tehdä niin aiemminkin, mutta samaa kaavaa on aina seurattu!
Koko amerikkalainen tutkimus on luettavissa pdf-muodossa täällä.
|
Huomasin juuri YLEn uutissivuilla, että paljon palstatilaa oli annettu uutiselle, jonka mukaan Marylandin yliopiston tutkijat olivat (epäilemättä käytettyään isot määrät rahaa) päätyneet pitkällisen analyysin jälkeen siihen tulokseen, että
"amerikkalainen valtamedia ei kyseenalaistanut maan hallituksen väitteitä Irakin joukkotuhoaseista, vaan myötäili hallituksen kantoja.
- Liiat monet journalistit toimivat hallinnon pikakirjoittajina vahvistaen presidentti Bushin näkemykset terrorismista, Irakista ja sen joukkotuhoaseista, sanoo journalistiikan professori Susan Moeller."
On varmasti uroteko sinänsä tehdä hallitusta ja valtamediaa arvostelevaa tutkimusta USA:ssa, mutta kyllähän tuon ovat kaikki älykkäät olennot tienneet jo kauan ilman sen kummempia akateemisia analyyseja. Mielestäni se, että YLE pitää tätä ylipäänsä jonkinlaisena tärkeänä uutisena, osoittaa tavallaan, että YLEä ei tätä ennen juurikaan ole kiinnostanut, mitä USA:ta kritisoivat tahot ovat sanoneet, etenkään kun itsestäänselvyyksiä tukemassa ei ole ollut banaalia, joskin varmasti tarkkaa, akateemista tutkimusta. Optimisti voisi toivoa, että tulevaisuudessa YLEkään ei enää myötäilisi USA:n hallituksen kantoja ja pitäisi niitä automaattisesti tärkeämpinä kuin muiden maiden kannat. Jotenkin en vain oikein jaksa uskoa siihen, että Suomen valtavirtatiedotusvälineiden toimittajat viitsisivät ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tehdä uutisia muulla kuin sillä helpoimmalla tavalla. Onhan heillä nyt ollut tilaisuutensa tehdä niin aiemminkin, mutta samaa kaavaa on aina seurattu!
Koko amerikkalainen tutkimus on luettavissa pdf-muodossa täällä.
Kaksi pakistanilaista vitsiä
Olen näin interwebin kautta tutustunut yhteen pakistanilaiseen Aliin, jonka kanssa tänä iltana kerrottiin toisillemme pari paikallista vitsiä molemmat. Toista on vähän hankala kääntää (Alilla oli vaikeuksia kääntää sitä punjabista englanniksi, eikä minun liene helpompi kääntää sitä englannista suomeen), mutta aloitetaan helpommalla:
Oli valehtelijoiden maailmankonferenssi, ja loistava palkinto oli varattu sille, joka kertoisi uskomattomimman valheen. Lavalla kuultiin toinen toistaan hurjempia valheita, mutta mikään ei oikein vakuuttanut tuomaristoa. Lopulta lavalle tuli nuori mies, joka oli varsin hämmentyneessä tilassa. Tuomaristo pyysi häntä kertomaan juttunsa, mutta hän kertoi olevansa niin sekaisin, ettei ollut lainkaan varma pystyisikö hän olemaan vakuuttava. Yksi tuomareista kysyi, miksi hän oli niin sekaisin. Miesrukka vastasi, että juuri sisään tullessaan hän oli nähnyt kaksi naista, jotka istuivat yhdessä mutta eivät puhuneet lainkaan. Mies voitti pääpalkinnon!
Ja toinen vitsi kuuluu suurin piirtein näin:
Oli eräs nuori ja hyvin ujo sikhipoika. Hänen toverinsa saivat hänet lopulta suostumaan avioliittoon kauniin paikallisen sikhitytön kanssa ja kertoivat sitten yksityiskohtaisesti, mitä miehen kuuluu hääyönä tehdä. Sitten he veivät poikarukan huoneeseen tämän vaimon kanssa ja lukitsivat oven. Aamulla he menivät kysymään, kuinka yö oli sujunut. Sikhipoika vastasi: "Ei siitä tullut mitään, olin liian ujo. Sitä paitsi, ei noita juttuja pysty ihan yksin hoitamaan, olisi siellä tarvittu useampi mies!"
Tämä jälkimmäinen ei välttämättä aukea ilman syvällistä pohdintaa, joten pohtikaa syvällisesti! Jos joku ei millään ymmärrä, toki minulta voi parin unettoman yön jälkeen kysyä. Tai no, eiköhän se aukea... Mutta taas olen kantanut korteni kekoon kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi!
|
Olen näin interwebin kautta tutustunut yhteen pakistanilaiseen Aliin, jonka kanssa tänä iltana kerrottiin toisillemme pari paikallista vitsiä molemmat. Toista on vähän hankala kääntää (Alilla oli vaikeuksia kääntää sitä punjabista englanniksi, eikä minun liene helpompi kääntää sitä englannista suomeen), mutta aloitetaan helpommalla:
Oli valehtelijoiden maailmankonferenssi, ja loistava palkinto oli varattu sille, joka kertoisi uskomattomimman valheen. Lavalla kuultiin toinen toistaan hurjempia valheita, mutta mikään ei oikein vakuuttanut tuomaristoa. Lopulta lavalle tuli nuori mies, joka oli varsin hämmentyneessä tilassa. Tuomaristo pyysi häntä kertomaan juttunsa, mutta hän kertoi olevansa niin sekaisin, ettei ollut lainkaan varma pystyisikö hän olemaan vakuuttava. Yksi tuomareista kysyi, miksi hän oli niin sekaisin. Miesrukka vastasi, että juuri sisään tullessaan hän oli nähnyt kaksi naista, jotka istuivat yhdessä mutta eivät puhuneet lainkaan. Mies voitti pääpalkinnon!
Ja toinen vitsi kuuluu suurin piirtein näin:
Oli eräs nuori ja hyvin ujo sikhipoika. Hänen toverinsa saivat hänet lopulta suostumaan avioliittoon kauniin paikallisen sikhitytön kanssa ja kertoivat sitten yksityiskohtaisesti, mitä miehen kuuluu hääyönä tehdä. Sitten he veivät poikarukan huoneeseen tämän vaimon kanssa ja lukitsivat oven. Aamulla he menivät kysymään, kuinka yö oli sujunut. Sikhipoika vastasi: "Ei siitä tullut mitään, olin liian ujo. Sitä paitsi, ei noita juttuja pysty ihan yksin hoitamaan, olisi siellä tarvittu useampi mies!"
Tämä jälkimmäinen ei välttämättä aukea ilman syvällistä pohdintaa, joten pohtikaa syvällisesti! Jos joku ei millään ymmärrä, toki minulta voi parin unettoman yön jälkeen kysyä. Tai no, eiköhän se aukea... Mutta taas olen kantanut korteni kekoon kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi!
Mikko the saviour!
Vempele vieköön, olipas se solmussa! Kiitos.
|
Vempele vieköön, olipas se solmussa! Kiitos.
Juuttaan Anri!
Minun piti poistaa tuo postauksesi, kun se tuhosi koko blogin.
|
Minun piti poistaa tuo postauksesi, kun se tuhosi koko blogin.
tiistaina, maaliskuuta 09, 2004
Ilmoitusluontoinen asia
Lisäsin tuonne linkkeihin Jussin kirjoittaman intron blogiimme.
|
Lisäsin tuonne linkkeihin Jussin kirjoittaman intron blogiimme.
No voihan perhana
Ylläolevaan kommenttiin liittyy kolme asiaa:
(1)Onnittelut Pariisin edustustolle!! Melekosta se on immeisen mualima kun sitä välillä piättää suurempiakin asioita piättää.
(2)On se taas orjapiiskuri vauhdissa kun alkaa laskemaan blogiviestejä. Lasketaanko tilastoviestitkin viesteiksi?
(3)Viime yönä tallustelin kotiin noin varttia vaille kaksi Kallionhovista, Helsingin Vaasankadulta, siitä Hämeentien kurvin kautta. Tovia myöhemmin olisin voinut joutua sivulliseksi. Tai päästä, miten sen nyt ottaa. Alla STT:n näkemys tapahtumista.
"Joukkotappelu äityi ammuskeluksi Helsingissä
HELSINKI. Suomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten miesten välienselvittely äityi ammuskeluksi tiistain vastaisena yönä Helsingissä. Kahta ulkomaalaistaustaista miestä ammuttiin jalkaan ja heidät toimitettiin sairaalaan. Vammat eivät kuitenkaan olleet vakavia. Poliisi on pidättänyt kaksi noin 26-vuotiasta suomalaista, joiden osallisuutta tapahtumiin selvitetään. Kahakka alkoi Sörnäisten kaupunginosassa niin sanotun Kurvin kulmilla hieman kello kahden jälkeen. Ohikulkija ilmoitti hälytyskeskukseen tappelusta, jossa oli mukana kaksi suomalaista sekä useampia ulkomaalaistaustaisia miehiä. Kun poliisi pääsi paikalle Hämeentie 60:n kohdalle, kahta miestä oli ammuttu. Lähimaastosta löytyi pienikaliiperinen käsiase sekä todennäköisesti sillä ammuttuja hylsyjä. Ampumisia tutkitaan törkeinä pahoinpitelyinä."
|
Ylläolevaan kommenttiin liittyy kolme asiaa:
(1)Onnittelut Pariisin edustustolle!! Melekosta se on immeisen mualima kun sitä välillä piättää suurempiakin asioita piättää.
(2)On se taas orjapiiskuri vauhdissa kun alkaa laskemaan blogiviestejä. Lasketaanko tilastoviestitkin viesteiksi?
(3)Viime yönä tallustelin kotiin noin varttia vaille kaksi Kallionhovista, Helsingin Vaasankadulta, siitä Hämeentien kurvin kautta. Tovia myöhemmin olisin voinut joutua sivulliseksi. Tai päästä, miten sen nyt ottaa. Alla STT:n näkemys tapahtumista.
"Joukkotappelu äityi ammuskeluksi Helsingissä
HELSINKI. Suomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten miesten välienselvittely äityi ammuskeluksi tiistain vastaisena yönä Helsingissä. Kahta ulkomaalaistaustaista miestä ammuttiin jalkaan ja heidät toimitettiin sairaalaan. Vammat eivät kuitenkaan olleet vakavia. Poliisi on pidättänyt kaksi noin 26-vuotiasta suomalaista, joiden osallisuutta tapahtumiin selvitetään. Kahakka alkoi Sörnäisten kaupunginosassa niin sanotun Kurvin kulmilla hieman kello kahden jälkeen. Ohikulkija ilmoitti hälytyskeskukseen tappelusta, jossa oli mukana kaksi suomalaista sekä useampia ulkomaalaistaustaisia miehiä. Kun poliisi pääsi paikalle Hämeentie 60:n kohdalle, kahta miestä oli ammuttu. Lähimaastosta löytyi pienikaliiperinen käsiase sekä todennäköisesti sillä ammuttuja hylsyjä. Ampumisia tutkitaan törkeinä pahoinpitelyinä."
24 tuntia propagandaa
Televisiosta, tuosta hirmuhallitsijoiden keksimästä orjuutuksen välineestä ja miljardien ihmisten tehokkaasta tyhmentäjästä, näyttää tulevan tällä hetkellä yksi historian pahimmista aivopesuun tähtäävistä sarjoista, eli tietenkin 24. Vastahakoisesti myönnän sitä katsoneeni jonkin verran aina välillä, mutta tarkoitusperäni ovat tietysti olleet puhtaat: olen vain tehnyt sosiologista tutkimusta amerikkalaisen tv-viihteen yhteiskunnallisista funktioista.
Ensimmäinen 24, joka näytettiin viime vuonna, käsitteli pahojen pahojen serbien suunnitelmaa murhata USA:lainen presidenttiehdokas. On itsestäänselvää, että terroristiterot kuvattiin hulluina, järkevään ja humaaniin ajatteluun kykenemättöminä saatanoina, ja heitä vastaan kamppailevat jenkit rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta väsymättä taistelevina urhoina. Kun vihdoin aivan sarjan loppuvaiheessa hyvä ja paha kohtasivat toisensa silmästä silmään, serbialainen (vai oliko se peräti Bosnian serbi?) pahuuden voima paljasti motiivinsa saatanalliselle toiminnalleen: hän sanoi muistaakseni menettäneensä kaiken mahdollisen elämässään, kun amerikkalaiset päättivät tuhota hänen kotinsa ja kotimaansa, ja tämä täydellinen häpäisy ja nöyryytys oli ajanut hänet siihen kieltämättä valitettavaan henkiseen tilaan, ettei hän enää keksinyt muuta tekemistä kuin terrorisoida terrorisoijiaan. En muista enää tarkasti, mitä hän sanoi, mutta joka tapauksessa hän teki selväksi, että hänen vihansa USA:ta kohtaan johtui siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tuo mahtava rauhan, vapauden ja tasa-arvon puolustaja oli puuttunut asioihin, jotka eivät sille kuuluneet, ja vieläpä toisella puolella maailmaa. Itse asiassa se vaikutti mielestäni varsin validilta argumentilta (hänellä ei suinkaan ollut aikomusta tappaa yhtä monta ihmistä USA:ssa kuin USA oli tappanut hänen kotimaassaan), mutta se johtuu epäilemättä vain siitä, etten ole vielä altistunut riittävästi amerikkalaiselle propagandalle eli siis olen jäänyt anomaliaksi.
Nyt tammikuussa alkanut sarja käsittelee sitä tuiki tavallista skenaariota, että terroristit Lähi-Idästä (no mistäs muualta?) ovat saaneet haltuunsa ehdan ydinaseen ja aikovat räjäyttää sen Los Angelesin keskustassa, arvatenkin koska he vihaavat amerikkalaisten vapautta. Kuten arvata saattaa, tässä vaiheessa jenkkien on täysin oikeutettua haistattaa pitkät omille laeilleen ja tehdä, mitä tehtävissä on nuketuksen estämiseksi. Luulen, että jos oikein hyvin sisäistää sarjan juonen, oppii täysin hyväksymään USA:n nykypolitiikan niin Irakissa kuin kotimaassaankin. Epäilen, että tällä kertaa muslimifanaatikkoterroristit eivät sarjan lopussakaan pääse selittämään motiivejaan artikuloidusti koko maailmanlaajuiselle yleisölleen, vaan veikkaan, että tulossa on jotakin ihan uskomatonta "We want to kill you because you are too free" -soopaa.
On jotenkin hämmentävää, että Hollywood-viihde lähes poikkeuksetta kuvaa maailman juuri samalla tavalla kuin Valkoisen talon lehdistösihteeri. Tietenkin tämä voi olla täysin sattumaa, tai sitten ehkä Valkoisen talon lehdistösihteeri vain sattuu olemaan läheistä sukua useille Hollywoodissa vaikuttaville käsikirjoittajille, ohjaajille ja tuottajille. Missään tapauksessa en usko, että he kaikki olisivat juutalaisia joilla olisi päällimmäisenä mielessä Israelin etu. (Vaikka he sattuisivatkin olemaan suurimmaksi osaksi juutalaisia, ja vaikka he sattuisivat rakastamaan Israelia jopa enemmän kuin isänmaataan, en kyllä varmasti usko, että he luovassa työssään pyrkisivät edistämään Israelin agendaa. Sehän olisi taiteellisesti arveluttavaa, ja luotan vahvasti heidän arvostelukykyynsä siinä suhteessa. Sinänsähän juutalaiset ovat kokemukseni mukaan mitä rakastettavimpia ihmisiä.)
Meillä täällä Suomessakin tuntuu olevan yhä enenevässä määrin tv-viihteen suhteen kaksi vaihtoehtoa: joko emme katso muuta kuin eurooppalaista hömppää, tai sitten emme katso hömppää ollenkaan. Ehkäpä myöskin on hyvä määritelllä sana hömppä: siihen kun kuuluu nykyään myös uutiset ja useat ajankohtaisohjelmat, jotka käytännössä kertovat maailman tilasta saman kuin vaikkapa Fox News. Täytyy siis olla erittäin tarkkaavainen ja valikoiva tv-ohjelmien suhteen, jos jenkkipropagandan haluaa välttää, tai sitten voi luovuttaa ja katsoa tuota propagandaa sekä samalla yrittää pitää mielessä, että näitä ohjelmia ei itse asiassa tehdä viihteeksi vaan aivopesun välineeksi. (Milloin YLE ja MTV3 alkavat ostaa vaikkapa iranilaisia ja egyptiläisiä tv-sarjoja, jotka eivät varmasti ole moraalisesti sen arveluttavampia kuin amerikkalaiset vastaavat?)
Ehkäpä olisi aika nousta kapinaan omia mediamogulejamme vastaan ja vaatia, että jos propagandistisia sarjoja on pakko esittää, niitä tulisi ostaa tasavertaisesti kaikilta eri konfliktien osapuolilta. Minua ainakin kiinnostaisi nähdä vaikkapa serbialainen elokuva, jossa sankarilliset sotilaat ilmatorjuntayksiköissään yrittävät pelastaa kotinsa ja perheensä ampumalla alas amerikkalaisia hävittäjiä. MTV3 voisi jopa rahallisesti tukea tällaisen elokuvan tekemistä, sillä tietääkseni se pitää tehtävänään rahan teon lisäksi myös kansan valveutuneena pitämistä.
Valitettavasti, kuten olen aiemminkin todennut, Suomessa on bushilainen (tai ehkäpä sittenkin lipposlainen, koska Lipponen on Bushin paikallinen kätyri) media, eikä meidän kannata odottaa valtavirtatiedotusvälineiltä minkäänlaista tasapuolisuutta puhumattakaan todellisesta informaatiosta. Odotettavissa siis on, että myös Suomen kansa tyhmenee pikkuhiljaa amerikkalaisten tasolle, ja tällöin luotettavat poliitikkomme varmasti liittävät meidät NATOon. Niin siis meidänkin poikamme ja tyttömme pääsevät pommittamaan ja miehittämään Pjongjangia, Teherania, Khartoumia, Kairoa ja ehkä, jos oikein hyvä tuuri käy, vain hivenen radioaktiivisia Moskovaa ja Pietaria. Tällöin virallinen Suomi, paavolipposineen ja bushilaisine medioineen, epäilemättä katsoo, että se on tehnyt juuri niin kuin Suomen itsenäisyyden toisessa maailmansodassa pelastaneet sotaveteraanit olisivat halunneetkin.
|
Televisiosta, tuosta hirmuhallitsijoiden keksimästä orjuutuksen välineestä ja miljardien ihmisten tehokkaasta tyhmentäjästä, näyttää tulevan tällä hetkellä yksi historian pahimmista aivopesuun tähtäävistä sarjoista, eli tietenkin 24. Vastahakoisesti myönnän sitä katsoneeni jonkin verran aina välillä, mutta tarkoitusperäni ovat tietysti olleet puhtaat: olen vain tehnyt sosiologista tutkimusta amerikkalaisen tv-viihteen yhteiskunnallisista funktioista.
Ensimmäinen 24, joka näytettiin viime vuonna, käsitteli pahojen pahojen serbien suunnitelmaa murhata USA:lainen presidenttiehdokas. On itsestäänselvää, että terroristiterot kuvattiin hulluina, järkevään ja humaaniin ajatteluun kykenemättöminä saatanoina, ja heitä vastaan kamppailevat jenkit rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta väsymättä taistelevina urhoina. Kun vihdoin aivan sarjan loppuvaiheessa hyvä ja paha kohtasivat toisensa silmästä silmään, serbialainen (vai oliko se peräti Bosnian serbi?) pahuuden voima paljasti motiivinsa saatanalliselle toiminnalleen: hän sanoi muistaakseni menettäneensä kaiken mahdollisen elämässään, kun amerikkalaiset päättivät tuhota hänen kotinsa ja kotimaansa, ja tämä täydellinen häpäisy ja nöyryytys oli ajanut hänet siihen kieltämättä valitettavaan henkiseen tilaan, ettei hän enää keksinyt muuta tekemistä kuin terrorisoida terrorisoijiaan. En muista enää tarkasti, mitä hän sanoi, mutta joka tapauksessa hän teki selväksi, että hänen vihansa USA:ta kohtaan johtui siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tuo mahtava rauhan, vapauden ja tasa-arvon puolustaja oli puuttunut asioihin, jotka eivät sille kuuluneet, ja vieläpä toisella puolella maailmaa. Itse asiassa se vaikutti mielestäni varsin validilta argumentilta (hänellä ei suinkaan ollut aikomusta tappaa yhtä monta ihmistä USA:ssa kuin USA oli tappanut hänen kotimaassaan), mutta se johtuu epäilemättä vain siitä, etten ole vielä altistunut riittävästi amerikkalaiselle propagandalle eli siis olen jäänyt anomaliaksi.
Nyt tammikuussa alkanut sarja käsittelee sitä tuiki tavallista skenaariota, että terroristit Lähi-Idästä (no mistäs muualta?) ovat saaneet haltuunsa ehdan ydinaseen ja aikovat räjäyttää sen Los Angelesin keskustassa, arvatenkin koska he vihaavat amerikkalaisten vapautta. Kuten arvata saattaa, tässä vaiheessa jenkkien on täysin oikeutettua haistattaa pitkät omille laeilleen ja tehdä, mitä tehtävissä on nuketuksen estämiseksi. Luulen, että jos oikein hyvin sisäistää sarjan juonen, oppii täysin hyväksymään USA:n nykypolitiikan niin Irakissa kuin kotimaassaankin. Epäilen, että tällä kertaa muslimifanaatikkoterroristit eivät sarjan lopussakaan pääse selittämään motiivejaan artikuloidusti koko maailmanlaajuiselle yleisölleen, vaan veikkaan, että tulossa on jotakin ihan uskomatonta "We want to kill you because you are too free" -soopaa.
On jotenkin hämmentävää, että Hollywood-viihde lähes poikkeuksetta kuvaa maailman juuri samalla tavalla kuin Valkoisen talon lehdistösihteeri. Tietenkin tämä voi olla täysin sattumaa, tai sitten ehkä Valkoisen talon lehdistösihteeri vain sattuu olemaan läheistä sukua useille Hollywoodissa vaikuttaville käsikirjoittajille, ohjaajille ja tuottajille. Missään tapauksessa en usko, että he kaikki olisivat juutalaisia joilla olisi päällimmäisenä mielessä Israelin etu. (Vaikka he sattuisivatkin olemaan suurimmaksi osaksi juutalaisia, ja vaikka he sattuisivat rakastamaan Israelia jopa enemmän kuin isänmaataan, en kyllä varmasti usko, että he luovassa työssään pyrkisivät edistämään Israelin agendaa. Sehän olisi taiteellisesti arveluttavaa, ja luotan vahvasti heidän arvostelukykyynsä siinä suhteessa. Sinänsähän juutalaiset ovat kokemukseni mukaan mitä rakastettavimpia ihmisiä.)
Meillä täällä Suomessakin tuntuu olevan yhä enenevässä määrin tv-viihteen suhteen kaksi vaihtoehtoa: joko emme katso muuta kuin eurooppalaista hömppää, tai sitten emme katso hömppää ollenkaan. Ehkäpä myöskin on hyvä määritelllä sana hömppä: siihen kun kuuluu nykyään myös uutiset ja useat ajankohtaisohjelmat, jotka käytännössä kertovat maailman tilasta saman kuin vaikkapa Fox News. Täytyy siis olla erittäin tarkkaavainen ja valikoiva tv-ohjelmien suhteen, jos jenkkipropagandan haluaa välttää, tai sitten voi luovuttaa ja katsoa tuota propagandaa sekä samalla yrittää pitää mielessä, että näitä ohjelmia ei itse asiassa tehdä viihteeksi vaan aivopesun välineeksi. (Milloin YLE ja MTV3 alkavat ostaa vaikkapa iranilaisia ja egyptiläisiä tv-sarjoja, jotka eivät varmasti ole moraalisesti sen arveluttavampia kuin amerikkalaiset vastaavat?)
Ehkäpä olisi aika nousta kapinaan omia mediamogulejamme vastaan ja vaatia, että jos propagandistisia sarjoja on pakko esittää, niitä tulisi ostaa tasavertaisesti kaikilta eri konfliktien osapuolilta. Minua ainakin kiinnostaisi nähdä vaikkapa serbialainen elokuva, jossa sankarilliset sotilaat ilmatorjuntayksiköissään yrittävät pelastaa kotinsa ja perheensä ampumalla alas amerikkalaisia hävittäjiä. MTV3 voisi jopa rahallisesti tukea tällaisen elokuvan tekemistä, sillä tietääkseni se pitää tehtävänään rahan teon lisäksi myös kansan valveutuneena pitämistä.
Valitettavasti, kuten olen aiemminkin todennut, Suomessa on bushilainen (tai ehkäpä sittenkin lipposlainen, koska Lipponen on Bushin paikallinen kätyri) media, eikä meidän kannata odottaa valtavirtatiedotusvälineiltä minkäänlaista tasapuolisuutta puhumattakaan todellisesta informaatiosta. Odotettavissa siis on, että myös Suomen kansa tyhmenee pikkuhiljaa amerikkalaisten tasolle, ja tällöin luotettavat poliitikkomme varmasti liittävät meidät NATOon. Niin siis meidänkin poikamme ja tyttömme pääsevät pommittamaan ja miehittämään Pjongjangia, Teherania, Khartoumia, Kairoa ja ehkä, jos oikein hyvä tuuri käy, vain hivenen radioaktiivisia Moskovaa ja Pietaria. Tällöin virallinen Suomi, paavolipposineen ja bushilaisine medioineen, epäilemättä katsoo, että se on tehnyt juuri niin kuin Suomen itsenäisyyden toisessa maailmansodassa pelastaneet sotaveteraanit olisivat halunneetkin.
Insomnia
Onpa nyt vielä pakko kirjoittaa siitä, miten ärsyttävää on, kun aamun valjetessakaan ei vielä uni ole tulossa. Olen itse potenut eräänlaista itse aiheutettua unettomuutta jo vuosikaudet. Silloin kun minun ei tarvitse herätä aikaisin pitkään aikaan, jostain kumman syystä unirytmini ei osaa pitää kiinni vuorokaudenajoista vaan alkaa elää täysin omaa elämäänsä. Siksipä juuri nytkin, kello 5.20 aamulla, en keksi mitään parempaa tekemistä kuin kirjoitella blogiin omasta unettomuudestani ja siitä, kuinka ärsyttävältä se tuntuu.
Joku tyhmempi voisi väittää, että kyllä vuorokausirytmistä pääsee taas pian kiinni, kunhan alkaa herätä aikaisemmin. Toivottavasti näin on; minulla on tänään pyykkivuoro klo 13.00, ja ärsyttää kyllä ihan älyttömästi, jos en siihen jaksa herätä. Kuitenkin tiedän varsin hyvin, että vaikka heräisinkin pesemään pyykkiä, minun voi vallan hyvin tehdä mieli nukkua pikku nokoset sen jälkeen, ja jos näin pääsee käymään, en usko ensi yönäkään nukkuvani ennen kuin aurinko nousee. En tidä mikä minussa on vikana, mutta olen aina pitänyt erittäin helppona valvoa myöhään illalla/aamulla, kun taas aikaisin heräämistä olen aina inhonnut.
Olen monesti pohtinut sitä mahdollisuutta, että olenkin ulkoavaruuden olio, jonka kotiplaneetalla vuorokaudessa on kolmekymmentä tuntia. Tämä nimittäin selittäisi kaiken. En kuitenkaan oikein millään jaksa uskoa ulkoavaruuden olioihin, joten tämäkään selitys ei millään muotoa tyydytä minua. Ehkä olen vain epäonnistunut ihminen, eräänlainen vammainen, joka kyllä osaa valvoa ja nukkua mutta joka ei ole koskaan oppinut kunnolla heräämään. Surullista, niin surullista!
Ehkäpä kohta lähden taas makaamaan ja odottelemaan Nukku-Mattia. Joskus hän on armollinen ja saapuu, vaikka en ole häntä juuri odottanutkaan. Tänä iltana ja yönä on joka tapauksessa tullut blogattua ihan tarpeeksi.
|
Onpa nyt vielä pakko kirjoittaa siitä, miten ärsyttävää on, kun aamun valjetessakaan ei vielä uni ole tulossa. Olen itse potenut eräänlaista itse aiheutettua unettomuutta jo vuosikaudet. Silloin kun minun ei tarvitse herätä aikaisin pitkään aikaan, jostain kumman syystä unirytmini ei osaa pitää kiinni vuorokaudenajoista vaan alkaa elää täysin omaa elämäänsä. Siksipä juuri nytkin, kello 5.20 aamulla, en keksi mitään parempaa tekemistä kuin kirjoitella blogiin omasta unettomuudestani ja siitä, kuinka ärsyttävältä se tuntuu.
Joku tyhmempi voisi väittää, että kyllä vuorokausirytmistä pääsee taas pian kiinni, kunhan alkaa herätä aikaisemmin. Toivottavasti näin on; minulla on tänään pyykkivuoro klo 13.00, ja ärsyttää kyllä ihan älyttömästi, jos en siihen jaksa herätä. Kuitenkin tiedän varsin hyvin, että vaikka heräisinkin pesemään pyykkiä, minun voi vallan hyvin tehdä mieli nukkua pikku nokoset sen jälkeen, ja jos näin pääsee käymään, en usko ensi yönäkään nukkuvani ennen kuin aurinko nousee. En tidä mikä minussa on vikana, mutta olen aina pitänyt erittäin helppona valvoa myöhään illalla/aamulla, kun taas aikaisin heräämistä olen aina inhonnut.
Olen monesti pohtinut sitä mahdollisuutta, että olenkin ulkoavaruuden olio, jonka kotiplaneetalla vuorokaudessa on kolmekymmentä tuntia. Tämä nimittäin selittäisi kaiken. En kuitenkaan oikein millään jaksa uskoa ulkoavaruuden olioihin, joten tämäkään selitys ei millään muotoa tyydytä minua. Ehkä olen vain epäonnistunut ihminen, eräänlainen vammainen, joka kyllä osaa valvoa ja nukkua mutta joka ei ole koskaan oppinut kunnolla heräämään. Surullista, niin surullista!
Ehkäpä kohta lähden taas makaamaan ja odottelemaan Nukku-Mattia. Joskus hän on armollinen ja saapuu, vaikka en ole häntä juuri odottanutkaan. Tänä iltana ja yönä on joka tapauksessa tullut blogattua ihan tarpeeksi.
Ohje Jarkolle
Koska kerran julkisesti valitit, ettet saa hyperlinkitystä Bloggerin softalla toimimaan, katson asiakseni julkisesti ojentaa sinua ja kertoa, kuinka hyperlinkitys itse asiassa tapahtuu:
Kun haluat hyperlinkittää esimerkiksi sanat "miserable failure", sinun tulee ensin kirjoittaa kyseiset sanat, ja sitten maalata (tai valita, riippuu terminologiasta) kyseiset sanat. Tämän jälkeen vasta klikkaat maapallonäppäintä Bloggerin softassa ja kirjoitat sinne haluamasi URL:n. Softa osaa itse lisätä sanoihin tarvittavan hötömölökoodin, ja kaikki toimii vallan mainiosti. Jos taas et hyperlinkitä mitään, eli siis kirjoitat URL:n ilman että olet maalannut tai valinnut mitään sanoja joihin hyperlinkin haluat, koko homma ei onnistu.
Kantapään kautta oppii aina parhaiten, minä jos joku sen tiedän!
|
Koska kerran julkisesti valitit, ettet saa hyperlinkitystä Bloggerin softalla toimimaan, katson asiakseni julkisesti ojentaa sinua ja kertoa, kuinka hyperlinkitys itse asiassa tapahtuu:
Kun haluat hyperlinkittää esimerkiksi sanat "miserable failure", sinun tulee ensin kirjoittaa kyseiset sanat, ja sitten maalata (tai valita, riippuu terminologiasta) kyseiset sanat. Tämän jälkeen vasta klikkaat maapallonäppäintä Bloggerin softassa ja kirjoitat sinne haluamasi URL:n. Softa osaa itse lisätä sanoihin tarvittavan hötömölökoodin, ja kaikki toimii vallan mainiosti. Jos taas et hyperlinkitä mitään, eli siis kirjoitat URL:n ilman että olet maalannut tai valinnut mitään sanoja joihin hyperlinkin haluat, koko homma ei onnistu.
Kantapään kautta oppii aina parhaiten, minä jos joku sen tiedän!
Iippolan pojat -teemabileet?!
Tuli tässä mieleen, että voisi olla aika hieno kokemus järjestää jossakin vaiheessa vaikkapa Iisalmessa sellaiset blogibileet, jossa voitaisiin päivitellä, kuinka tajuntaa laajentavan blogin me olemmekaan saaneet aikaan! En lainkaan tarkoita, että noihin bileisiin pääsisivät vain itse bloggarit (sekä seuralaiset, sehän nyt on itsestäänselvää; ei tämän blogin tarkoitus koskaan ole ollut ihmissuhteita tuhota...), tottakai ne olisivat avoimet kaikille tutuille, mutta voisihan kaikkia etukäteen ainakin pyytää vilkaisemaan blogia ja sitten tuomaan bileisiin oman, hyvin subjektiivisen näkemyksen siitä, mihin me Iippolan pojat tätä menoa päädymme.
Luulenpa, ettei näitä bileitä ennen kesää ole lainkaan järkevää, puhumattakaan käytännöllistä, järjestää, joten ehdotankin siis ensi kesää. Jos haluamme, että koko porukka on silloin kasassa ja juhlintakunnossa, lienee kuitenkin syytä sopia hieman etukäteen, mikä olisi paras mahdollinen kaikille sopiva ajankohta. Etenkään Senegalista ei arvatenkaan pääse Iippolaan juhlimaan ihan tuosta vaan... Nyt en lainkaan tarkoita sitä, että haluaisin ajankohdan tulevan lukkoonlyödyksi (olipas tuokin taas ilmaisu) lähiaikoina, mutta on varmasti parasta että rupeamme hyvissä ajoin pohtimaan tätä varsin tärkeää kysymystä; harmittaa nimittäin varsin vietävästi, jos emme kyseisiä pippaloita saa järjestettyä lainkaan!
Sikäli kuin teitä poikia tunnen, teillä ei liene ainakaan periaatteessa mitään kunnon juhlia vastaan, joten aletaanhan pikkuhiljaa miettiä, mikä olisi täydellinen ajankohta korvata virtuaaliturina reaaliaikaisena kännisenä horinana. Eikös niin?
|
Tuli tässä mieleen, että voisi olla aika hieno kokemus järjestää jossakin vaiheessa vaikkapa Iisalmessa sellaiset blogibileet, jossa voitaisiin päivitellä, kuinka tajuntaa laajentavan blogin me olemmekaan saaneet aikaan! En lainkaan tarkoita, että noihin bileisiin pääsisivät vain itse bloggarit (sekä seuralaiset, sehän nyt on itsestäänselvää; ei tämän blogin tarkoitus koskaan ole ollut ihmissuhteita tuhota...), tottakai ne olisivat avoimet kaikille tutuille, mutta voisihan kaikkia etukäteen ainakin pyytää vilkaisemaan blogia ja sitten tuomaan bileisiin oman, hyvin subjektiivisen näkemyksen siitä, mihin me Iippolan pojat tätä menoa päädymme.
Luulenpa, ettei näitä bileitä ennen kesää ole lainkaan järkevää, puhumattakaan käytännöllistä, järjestää, joten ehdotankin siis ensi kesää. Jos haluamme, että koko porukka on silloin kasassa ja juhlintakunnossa, lienee kuitenkin syytä sopia hieman etukäteen, mikä olisi paras mahdollinen kaikille sopiva ajankohta. Etenkään Senegalista ei arvatenkaan pääse Iippolaan juhlimaan ihan tuosta vaan... Nyt en lainkaan tarkoita sitä, että haluaisin ajankohdan tulevan lukkoonlyödyksi (olipas tuokin taas ilmaisu) lähiaikoina, mutta on varmasti parasta että rupeamme hyvissä ajoin pohtimaan tätä varsin tärkeää kysymystä; harmittaa nimittäin varsin vietävästi, jos emme kyseisiä pippaloita saa järjestettyä lainkaan!
Sikäli kuin teitä poikia tunnen, teillä ei liene ainakaan periaatteessa mitään kunnon juhlia vastaan, joten aletaanhan pikkuhiljaa miettiä, mikä olisi täydellinen ajankohta korvata virtuaaliturina reaaliaikaisena kännisenä horinana. Eikös niin?
Yskänlääkkeissä on eroja
Tammikuussa kärvistelin flunssan kourissa ja kuten taudin kuvaan kuuluu, ensin tulee kurkkukipu jota seuraa nuha ja kuume. Kuumeen jälkeen tuleekin sitten se kaikkein kiusallisin vaiva eli YSKÄ . Yskä on todella kiusallinen olotila, koska se estää tehokkaasti nukkumisen. Jostain kumman syystä makuulla oleminen aiheuttaa aivan hillittömän yskänpuuskan, joten nukkuminen vaatii henkistä keskittymistä ja ankaraa ruumiin hallintaa. Toinen keino nukkumiseen yskän kourissa olisi nukkua seisaaltaa, mutta itse olen huomannut sen olevan perin hankalaa, jollei jopa mahdotonta.
Yskänlääkkeet ainakin mainoksissa lupaavat taltuttaa tämän ärsyttävän riesan, mutta yleensä ne eivät tehoa toivotulla tavalla. Esimerkiksi tammikuussa ostin pullollisen Toclapect merkkistä lääkettä ja sillä olisi aivan hyvin voinut vaikka kastella kukkia (jos sellaisia omistaisin) koska se ei vaikuttanut millään tavalla ellei oteta huomioon lievää laksatiivista vaikutusta.
Nyt olen jälleen yskän kourissa, mutta nyt ostinkin Mukovin nimistä yskänlääkettä, joka onkin aivan erimaata! Siitä kun ottaa semmoisen aimo kulauksen, niin jopas helpottaa! Se punainen kolmio pullon kyljessä siis todellakin takaa laadun!
|
Tammikuussa kärvistelin flunssan kourissa ja kuten taudin kuvaan kuuluu, ensin tulee kurkkukipu jota seuraa nuha ja kuume. Kuumeen jälkeen tuleekin sitten se kaikkein kiusallisin vaiva eli YSKÄ . Yskä on todella kiusallinen olotila, koska se estää tehokkaasti nukkumisen. Jostain kumman syystä makuulla oleminen aiheuttaa aivan hillittömän yskänpuuskan, joten nukkuminen vaatii henkistä keskittymistä ja ankaraa ruumiin hallintaa. Toinen keino nukkumiseen yskän kourissa olisi nukkua seisaaltaa, mutta itse olen huomannut sen olevan perin hankalaa, jollei jopa mahdotonta.
Yskänlääkkeet ainakin mainoksissa lupaavat taltuttaa tämän ärsyttävän riesan, mutta yleensä ne eivät tehoa toivotulla tavalla. Esimerkiksi tammikuussa ostin pullollisen Toclapect merkkistä lääkettä ja sillä olisi aivan hyvin voinut vaikka kastella kukkia (jos sellaisia omistaisin) koska se ei vaikuttanut millään tavalla ellei oteta huomioon lievää laksatiivista vaikutusta.
Nyt olen jälleen yskän kourissa, mutta nyt ostinkin Mukovin nimistä yskänlääkettä, joka onkin aivan erimaata! Siitä kun ottaa semmoisen aimo kulauksen, niin jopas helpottaa! Se punainen kolmio pullon kyljessä siis todellakin takaa laadun!
Kommenttia blogimaailman suhteen
En tiedä, oletteko te muut tutkiskelleet muita kuin tätä meidän ikiomaa blogia, mutta minä olen pyrkinyt perehtymään bloggaukseen ihan globaalina ilmiönä. Ensimmäinen blogi, johon tutustuin, oli nuoren irakilaisnaisen, Riverbendin, kertomuksiin elämästä Bagdadissa sodan ja sen jälkeen oi niin humanitaarisen miehityksen keskellä. Hänellä puolestaan oli linkki sittemmin varsin kuuluisaksi tulleen Salam Paxin blogiin, myös Bagdadista, joka on sittemmin julkaistu ihan kirjanakin, ja vieläpä useammalla kielellä. [edit: Muistaakseni saksankielisen käännöksen nimi oli, ihan englanniksi: "Let´s get bombed: Greetings from Baghdad"! Itse kirjoittaja ihmetteli myöhemmin blogissaan, kuinka kukaan idiootti voi keksiä noin älytöntä nimeä saksankieliselle kirjalle...]
Heidän blogeja luettuani halusin tutkia, millainen blogikulttuuri on muissa maissa, ja koska olen ollut Iran-fani jo vuosikymmenen, oli tietysti luonnollista alkaa hakea iranilaisten englanniksi kirjoittamia blogeja. Yllätyksekseni huomasin, että Iran on yksi blogestanin tärkeimmistä alueista: käsittääkseni Iranissa, jossa on suunnilleen saman verran internetyhteyksiä kuin Suomessa (vaikka sen väkiluku onkin vaatimattomat 80 miljoonaa), on tällä hetkellä jo reilusti yli kymmenen tuhatta blogia, ja varsin monet koulutetut iranilaiset kirjoittavat blogeja myös englanniksi. Yksi parhaista on varmasti Pedram Moallemianin blogi, josta myös löytyy erinomainen lista muista iranilaisista blogeista. Vaikuttaa siltä, että iranilaiset ottavat kaiken mahdollisen hyödyn internetistä, koskapa muita tiedotusvälineitä maassa sensuroidaan melko vahvasti. Suosittelen kaikille tutustumista iranilaisiin blogeihin!
Olen myös jonkin verran lukenut suomalaisia blogeja, mutta olen ollut hieman pettynyt siihen, että ne ovat varsin banaaleja, usein nörttien kirjoittamia harmittoimia päiväkirjoja tietokoneen päivityksestä ja muusta elämään kiinteästi kuuluvasta mutta varsin mielenkiinnottamasta jutusta. En kuitenkaan halua olla täysin epäsolidaarinen, joten katsokaapa vaikkapa Pinserin blogilistaa ja selvittäkää, olisiko näillä suomalaisilla blogeilla teille mahdollisesti jotain annettavaa. Itse en ole jaksanut niistä kovin paljon innostua.
Toivon kuitenkin, että nyt, kun bloggaus on jo näin törkeän helppoa, muutkin kuin tylsimykset alkaisivat blogata Suomessakin. En usko, että bloggauksen kaikkia mahdollisuuksia on vielä edes ymmärretty; silmiini ei ole vielä osunut yhtään toista blogia, jolla olisi useita kirjoittajia eri puolilla Suomea ja maailmaa, kuin tämä meidän hengentuotoksemme. Luulen kuitenkin, että kun blogin mahdollisuudet ymmärtää myös vähemmän nörttiytynyt valtavirtaväestö, ne alkavat yleistyä ja monipuolistua. Ehkäpä meitä silloin pidetään ryhmäbloggauksen pioneereina!
|
En tiedä, oletteko te muut tutkiskelleet muita kuin tätä meidän ikiomaa blogia, mutta minä olen pyrkinyt perehtymään bloggaukseen ihan globaalina ilmiönä. Ensimmäinen blogi, johon tutustuin, oli nuoren irakilaisnaisen, Riverbendin, kertomuksiin elämästä Bagdadissa sodan ja sen jälkeen oi niin humanitaarisen miehityksen keskellä. Hänellä puolestaan oli linkki sittemmin varsin kuuluisaksi tulleen Salam Paxin blogiin, myös Bagdadista, joka on sittemmin julkaistu ihan kirjanakin, ja vieläpä useammalla kielellä. [edit: Muistaakseni saksankielisen käännöksen nimi oli, ihan englanniksi: "Let´s get bombed: Greetings from Baghdad"! Itse kirjoittaja ihmetteli myöhemmin blogissaan, kuinka kukaan idiootti voi keksiä noin älytöntä nimeä saksankieliselle kirjalle...]
Heidän blogeja luettuani halusin tutkia, millainen blogikulttuuri on muissa maissa, ja koska olen ollut Iran-fani jo vuosikymmenen, oli tietysti luonnollista alkaa hakea iranilaisten englanniksi kirjoittamia blogeja. Yllätyksekseni huomasin, että Iran on yksi blogestanin tärkeimmistä alueista: käsittääkseni Iranissa, jossa on suunnilleen saman verran internetyhteyksiä kuin Suomessa (vaikka sen väkiluku onkin vaatimattomat 80 miljoonaa), on tällä hetkellä jo reilusti yli kymmenen tuhatta blogia, ja varsin monet koulutetut iranilaiset kirjoittavat blogeja myös englanniksi. Yksi parhaista on varmasti Pedram Moallemianin blogi, josta myös löytyy erinomainen lista muista iranilaisista blogeista. Vaikuttaa siltä, että iranilaiset ottavat kaiken mahdollisen hyödyn internetistä, koskapa muita tiedotusvälineitä maassa sensuroidaan melko vahvasti. Suosittelen kaikille tutustumista iranilaisiin blogeihin!
Olen myös jonkin verran lukenut suomalaisia blogeja, mutta olen ollut hieman pettynyt siihen, että ne ovat varsin banaaleja, usein nörttien kirjoittamia harmittoimia päiväkirjoja tietokoneen päivityksestä ja muusta elämään kiinteästi kuuluvasta mutta varsin mielenkiinnottamasta jutusta. En kuitenkaan halua olla täysin epäsolidaarinen, joten katsokaapa vaikkapa Pinserin blogilistaa ja selvittäkää, olisiko näillä suomalaisilla blogeilla teille mahdollisesti jotain annettavaa. Itse en ole jaksanut niistä kovin paljon innostua.
Toivon kuitenkin, että nyt, kun bloggaus on jo näin törkeän helppoa, muutkin kuin tylsimykset alkaisivat blogata Suomessakin. En usko, että bloggauksen kaikkia mahdollisuuksia on vielä edes ymmärretty; silmiini ei ole vielä osunut yhtään toista blogia, jolla olisi useita kirjoittajia eri puolilla Suomea ja maailmaa, kuin tämä meidän hengentuotoksemme. Luulen kuitenkin, että kun blogin mahdollisuudet ymmärtää myös vähemmän nörttiytynyt valtavirtaväestö, ne alkavat yleistyä ja monipuolistua. Ehkäpä meitä silloin pidetään ryhmäbloggauksen pioneereina!
maanantaina, maaliskuuta 08, 2004
Nyt on aika kirjoittaa puolenyön kunniaksi runo!
He kulkivat ohitseni hymyillen
katsoivat silmiini kainosti
minä jähmetyin paikoilleni
jumaloiden asusteita
jotka peittivät heidän kehonsa
Heidän ihanat kasvonsa
säteilivät nuoruutta,
intoa, toivoa, rakkautta
Halua elää vapaana
koko pitkä iltaloma.
Kiitin hiljaa mielessäni
kansakuntamme isiä
asevelvollisuudesta,
komeista varusmiehistä,
kotimme puolustajista.
Heidän ihanat äänensä
täyttivät kaupungin torit
viehkoilla rivouksilla
niin lumosivat minut
nuo iltalomalaiset
|
He kulkivat ohitseni hymyillen
katsoivat silmiini kainosti
minä jähmetyin paikoilleni
jumaloiden asusteita
jotka peittivät heidän kehonsa
Heidän ihanat kasvonsa
säteilivät nuoruutta,
intoa, toivoa, rakkautta
Halua elää vapaana
koko pitkä iltaloma.
Kiitin hiljaa mielessäni
kansakuntamme isiä
asevelvollisuudesta,
komeista varusmiehistä,
kotimme puolustajista.
Heidän ihanat äänensä
täyttivät kaupungin torit
viehkoilla rivouksilla
niin lumosivat minut
nuo iltalomalaiset
Haluaisin vielä huomauttaa, että viikko sitten blogiimme lisätty kävijälaskuri näyttää jo tällä hetkellä 121! Jos sivumme lukee viikossa 100 ihmistä, se tarkoittaa vuodessa jo 5200 ihmistä!! Pian voimme kai sanoa, että olemme Suomen varteenotettavin vaihtoehtoinen tiedotusväline! Nyt meidän vain tulee kaikkien yrittää parhaamme, että kaikki tutut ja tuntemattomatkin ottaisivat tavakseen vierailla sivuillamme päivittäin. Tällaisesta velvollisuudesta saavat vapautuksen vain ne, jotka eivät osaa oikeasti yhtään suomea. Heti siis kun olet opettanut ulkomaalaisen ystäväsi sanomaan "hölökyn kölökyn", hänellä on moraalinen velvollisuus alkaa lukea blogiamme.
Lisäksi voisimme alkaa kehittää tapoja, joilla saisimme lisää lukijoita. Esimerkiksi naista lähestyttäessä voidaan varmasti sanoa jotain tyyliin "Mulla on yhdet Suomen suosituimmista epäkaupallisista nettisivuista, eli olen hyvin syvällinen ja älykäs mies. Tosson muuten se urli. Nyt mää meen paskalle." Toinen mahdollisuus voisi olla kritisoida kaikkien muiden ajatuksia jatkuvasti, ja sitten kun ne alkavat kysellä, että miten asian laita nyt sitten oikein on, voidaan vain sanoa "minä oun kavereetten kanssa perustanna semmoset sivut tuonne intterveppiin, että siellä on vastaakset kaekkiin tärkeesiin ja vähemmännii tärkeesiin kymysyssiin". Tässä nyt pari vaatimatonta ehdotusta, toivottavasti keksimme porukalla lisää!
|
Lisäksi voisimme alkaa kehittää tapoja, joilla saisimme lisää lukijoita. Esimerkiksi naista lähestyttäessä voidaan varmasti sanoa jotain tyyliin "Mulla on yhdet Suomen suosituimmista epäkaupallisista nettisivuista, eli olen hyvin syvällinen ja älykäs mies. Tosson muuten se urli. Nyt mää meen paskalle." Toinen mahdollisuus voisi olla kritisoida kaikkien muiden ajatuksia jatkuvasti, ja sitten kun ne alkavat kysellä, että miten asian laita nyt sitten oikein on, voidaan vain sanoa "minä oun kavereetten kanssa perustanna semmoset sivut tuonne intterveppiin, että siellä on vastaakset kaekkiin tärkeesiin ja vähemmännii tärkeesiin kymysyssiin". Tässä nyt pari vaatimatonta ehdotusta, toivottavasti keksimme porukalla lisää!
Väliaikatiedotus
Olen valinnut tietoisesti itselleni orjapiiskurin roolin, ja pidän erittäin tärkeänä, että kaikki kantavat kortensa kekoon blogin puolesta. Niinpä päätin tänään olla harvinaisen pirullinen, ja laskin, kuka on postannut kuinka monta kertaa ennen tätä postausta. Tiedän, ettei bloggaaminen varsinaisesti ole mikään kilpailu, mutta epävirallisia Iisalmen mestaruuksia jaetaan pari kertaa vuodessa ahkerimmalle bloggarille, ja mikäpä vakuuttaisi tulevan työnantajan paremmin kuin merkintä CV:ssä useasta bloggauksen Iisalmen mestaruudesta?
Ja nyt ei sitten pidä protestoiman siitä, että toisilla on aikaa enemmän ynnä muuta sontaa; on jokaisen oma valinta, kuinka paljon aikaa (jota kaikilla luonnollisesti on yhtä paljon...) omistaa elämässään esimerkiksi rahan hankinnalle, kaljan (tai paremminkin viime maanantain jälkeen viinan) juonnille, seurustelulle ja bloggaukselle (eihän mitään jäänyt pois tuosta listasta?). Elämä on urheilua, ja niin on bloggauskin. Onneksi bloggaus on herrasmieslaji, joten luotan siihen, ettette tämän jälkeen ala floodata blogia parin sanan mittaisilla täysin asiattomilla posteilla.
Ja nyt siis ne ihmeelliset tilastot (jotka saattavat heittää yhden tai kahden postauksen verran per henkilö; tämä johtuu aivojeni rajallisesta keskusmuistista):
1. Jussi 32 postausta
2. Jarkko 23 postausta
3. Mikko 22 postausta
4. Anri 6 postausta
5. Santeri 2 postausta
Tässä siis väliaikatiedot. Seuraava Iisalmen mestari kruunattanee ukemikilpailujen yhteydessä. Olen varma, että saamme kaikki parannettua suoritustamme siihen mennessä.
"Parhaisiin naimisiin pääsevät ne, jotka bloggaavat eniten." Karl Marx, 1848
|
Olen valinnut tietoisesti itselleni orjapiiskurin roolin, ja pidän erittäin tärkeänä, että kaikki kantavat kortensa kekoon blogin puolesta. Niinpä päätin tänään olla harvinaisen pirullinen, ja laskin, kuka on postannut kuinka monta kertaa ennen tätä postausta. Tiedän, ettei bloggaaminen varsinaisesti ole mikään kilpailu, mutta epävirallisia Iisalmen mestaruuksia jaetaan pari kertaa vuodessa ahkerimmalle bloggarille, ja mikäpä vakuuttaisi tulevan työnantajan paremmin kuin merkintä CV:ssä useasta bloggauksen Iisalmen mestaruudesta?
Ja nyt ei sitten pidä protestoiman siitä, että toisilla on aikaa enemmän ynnä muuta sontaa; on jokaisen oma valinta, kuinka paljon aikaa (jota kaikilla luonnollisesti on yhtä paljon...) omistaa elämässään esimerkiksi rahan hankinnalle, kaljan (tai paremminkin viime maanantain jälkeen viinan) juonnille, seurustelulle ja bloggaukselle (eihän mitään jäänyt pois tuosta listasta?). Elämä on urheilua, ja niin on bloggauskin. Onneksi bloggaus on herrasmieslaji, joten luotan siihen, ettette tämän jälkeen ala floodata blogia parin sanan mittaisilla täysin asiattomilla posteilla.
Ja nyt siis ne ihmeelliset tilastot (jotka saattavat heittää yhden tai kahden postauksen verran per henkilö; tämä johtuu aivojeni rajallisesta keskusmuistista):
1. Jussi 32 postausta
2. Jarkko 23 postausta
3. Mikko 22 postausta
4. Anri 6 postausta
5. Santeri 2 postausta
Tässä siis väliaikatiedot. Seuraava Iisalmen mestari kruunattanee ukemikilpailujen yhteydessä. Olen varma, että saamme kaikki parannettua suoritustamme siihen mennessä.
"Parhaisiin naimisiin pääsevät ne, jotka bloggaavat eniten." Karl Marx, 1848
Edellisen viestini linkki ei näkynyt jostain syystä. Uusiks: www.lyy.fi/lehti
Ainakin Suorannan artikkeli: Maapalloistunut tietoisuus ja Mecca-Cola on ihan lukemisen arvoinen.
Tuo maapallo "namika" tuossa vistin kirjoitusboksi ylälaidassa ei nyt jostain syystä pelitä.
|
Ainakin Suorannan artikkeli: Maapalloistunut tietoisuus ja Mecca-Cola on ihan lukemisen arvoinen.
Tuo maapallo "namika" tuossa vistin kirjoitusboksi ylälaidassa ei nyt jostain syystä pelitä.
Mayday, mayday! Another free soul in danger!
Onneksi olkoon Santeri kihlauksesta. Avioliiton pyhään satamaan on karikkoinen matka ja kas, nyt se häämöttää uljaana horisontissa. Sinäkö se sitten olit, joka ensimmäisenä meistä asettuu tuon harmoniaa ylläpitävän instituution ylvääksi edustajaksi ja sankarilliseksi suojelijaksi. (Kaikesta tyhjän päiväisestä jorinastani huolimatta, jonka tarkoitus on vain esittää hauskaa ja osuvan kyynistä) Onneksi olkoon oikeasti. Olen onnellinen puolestanne.
Ps. Toivottavasti saamme jo pian odottaa jälkikasvua. Viittaan edellisellä aikaisempaan suunnitelmaani klaanin laajentamisesta. HA haaa!
Pps. Käykää vilkaisemassa helmikuun lehden nettiversioita osoitteessa:
|
Onneksi olkoon Santeri kihlauksesta. Avioliiton pyhään satamaan on karikkoinen matka ja kas, nyt se häämöttää uljaana horisontissa. Sinäkö se sitten olit, joka ensimmäisenä meistä asettuu tuon harmoniaa ylläpitävän instituution ylvääksi edustajaksi ja sankarilliseksi suojelijaksi. (Kaikesta tyhjän päiväisestä jorinastani huolimatta, jonka tarkoitus on vain esittää hauskaa ja osuvan kyynistä) Onneksi olkoon oikeasti. Olen onnellinen puolestanne.
Ps. Toivottavasti saamme jo pian odottaa jälkikasvua. Viittaan edellisellä aikaisempaan suunnitelmaani klaanin laajentamisesta. HA haaa!
Pps. Käykää vilkaisemassa helmikuun lehden nettiversioita osoitteessa:
Autolla Joensuuhun ja takaisin
Mitä tästä opimme - emme mitään.
|
Autolla ajaminen on lyhyinä pyrähdyksinä ihan veikeää puuhaa - Tosin moottoripyöräily on vielä monta kertaa hauskempaa. Mutta kun matkaa on 400 km väliinsä, alkaa ajaminen maistua puulta. Ensimmäiset 200km menee vielä ihan kivasti, mutta loppumatka menee siihen, että tupakkaa ja kahvia kuluu melkoisen tiheällä frekvenssillä. Ajaminen voisi olla jopa nautittavaa, jos ajokkina oli hieman hiljaisempi kulkupeli, kuin Fiat Uno 45 vm. 87. Mutta kun kyse on sentään aidosta Fiatista joka on voittajan valinta, kuten tänäkin viikonloppuna todistettiin Australian GP:ssä, ei ole oikeastaan soveliasta moittia niinkin vähäpätöisiä seikkoja kuin turvallisuus ja ajomelu - suorituskyky (45hv) on se mikä ratkaisee.
Paluumatkalla takaisin Ouluun moottoritien varressa oli uusi Mercedes-merkkinen ajokki sammahtanut tienvarteen ja vilkutteli hätävilkkuja - näky joka sekin on tuttu formulasirkuksesta. Jotkut vaan osaa tehdä autoja ja toiset ei.
Mitä tästä opimme - emme mitään.
sunnuntaina, maaliskuuta 07, 2004
lauantaina, maaliskuuta 06, 2004
rue Doudeauville, 6.3.2004
Bonjour!
Sälyy vaan täältä Senegalista. Käytiin Annan ja hänen tyttökavereidensa kanssa hummaamassa. Lihavaa miesvartta taivuttelin vanhojen hyvien aikojen vireessä. Hyvin meni, neito tuli tuotua kotiin, tänäänkin.
Ilmoitusluontoisesti; Ollaan Annan kanssa sovittu hääpäivästä, joten olemme siis kihloissa.. pas mal comme carçon, presque un homme. Hääjuhlaa olisi tarkoitus viettää Suomen luonnossa kesällä 2006. Muuten elämä menee ihan normaalisti, töitä ja opiskeluja. Gyntheri uhkaili tulla alivuokralaiseks kesäkuulle. Tarmokin vetelee viimeisiä ennen inttiä näillä nurkilla.
Ollaan muuten tulossa näillänäkymis Helsinkiin siinä hutikuun kahenkympin tienoilla. Mine Rapidsteep(Ääni Mikkijyrkkä) esittelee lähmiänsä ja mievoimistelijoita on tilattu esiintymään. Saas nähdä miten saa lehmännahkaisen koreokrafian väännettyä siihen mennessä.
Olokaa ihmeisiks ja näemme pian, veljeni Iippolan.
Santeri
|
Bonjour!
Sälyy vaan täältä Senegalista. Käytiin Annan ja hänen tyttökavereidensa kanssa hummaamassa. Lihavaa miesvartta taivuttelin vanhojen hyvien aikojen vireessä. Hyvin meni, neito tuli tuotua kotiin, tänäänkin.
Ilmoitusluontoisesti; Ollaan Annan kanssa sovittu hääpäivästä, joten olemme siis kihloissa.. pas mal comme carçon, presque un homme. Hääjuhlaa olisi tarkoitus viettää Suomen luonnossa kesällä 2006. Muuten elämä menee ihan normaalisti, töitä ja opiskeluja. Gyntheri uhkaili tulla alivuokralaiseks kesäkuulle. Tarmokin vetelee viimeisiä ennen inttiä näillä nurkilla.
Ollaan muuten tulossa näillänäkymis Helsinkiin siinä hutikuun kahenkympin tienoilla. Mine Rapidsteep(Ääni Mikkijyrkkä) esittelee lähmiänsä ja mievoimistelijoita on tilattu esiintymään. Saas nähdä miten saa lehmännahkaisen koreokrafian väännettyä siihen mennessä.
Olokaa ihmeisiks ja näemme pian, veljeni Iippolan.
Santeri
perjantaina, maaliskuuta 05, 2004
Suomen historian turhimmasta oikeudenkäynnistä
Nyt median kaiken huomion tällä viikolla saanut niin sanottu Irak-oikeudenkäynti alkaa olla ohi. Olemme viime kesästä lähtien saaneet seurata kaikista tiedotusvälineistä, kuinka käytännössä kaikki valtamedian edustajat maassamme ovat pähkähulluja idiootteja, jotka haluavat märehtiä sellaisia asioita, joilla ei viime kädessä ole mitään merkitystä. On todella ironista, että ainoa valtiomies maailmassa, joka on joutunut oikeuteen USA:n aloittaman laittoman hyökkäyssodan takia, on Suomen entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki, joka vastusti kyseistä laitonta sotaa. Oikeudenkäynnin polttoaineena puolestaan on ollut tulevan Euroopan kuninkaan, puheenjohtaja Paavo Lipposen (joka kannatti kyseistä laitonta sotaa ja tuki Bushia koko sydämestään) ehtymätön katkeruus ja kostonhimo.
Tänään ulkoministeri Tuomioja totesi oikeudessa, että Jäätteenmäki olisi varsin todennäköisesti saanut haltuunsa ulkoministeriön muistiot ihan virallista tietä, jos vain olisi niitä äkännyt pyytää suoraan ministeriöstä. Ongelmana kuitenkin usein on, että on vaikea pyytää sellaista, jonka olemassaolosta ei tiedä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että asiakirjat, jotka Mannisen väitetään laittomasti vuotaneen Jäätteenmäelle, eivät olleet salaisia. Rikos on siinä, että Jäätteenmäki sai tietää näistä asiakirjoista, jotka olisivat sinänsä olleet kyllä hänen saatavillaan, jos hän vain ei olisi tiennyt niistä.
Hyvin harva tiedotusvälineiden toimittaja (Hannu Taanila on ilahduttava poikkeus) on kiinnittänyt lainkaan huomiota siihen, että Paavo Kuningas Lipponen todella ilmoitti Suomen tukevan USA:ta ja Bushin hallituksen murhasuunnitelmia. Tämä ei ilmeisesti ole relevanttia, koska Paavo on tehnyt niin paljon koko Suomen kansan hyväksi, että häntä kukaan ei saa moittia. Mitä väliä siis on sillä, että hän on lain edessä (mielestäni) osasyyllinen tuhansien ihmisten murhaan, laittomaan sotaan ja miehitykseen ja yhden kokonaisen kansakunnan nöyryyttämiseen? Suomessa on epäilemättä bushilainen media.
Toivokaamme, että Paavo Lipponen, joka tukee sotia, tappamista ja tuhoamista, kohtaa jotakin ikävää eikä koskaan enää pysty edistämään USA:n asiaa. Muuta en nyt osaa sanoa. Tai no, voin vielä todeta, että Lipponen on päässyt minun kirjoissani samaan porukkaan kuin aiemmin Margaret Thatcher, Tony Blair ja itse Yrjö W. Bush. Tämän porukan jäsenillä on yhteistä se, että lupaan hartaasti juhlia vimmatusti sinä päivänä, kun kuulen uutisen heidän kuolemastaan.
|
Nyt median kaiken huomion tällä viikolla saanut niin sanottu Irak-oikeudenkäynti alkaa olla ohi. Olemme viime kesästä lähtien saaneet seurata kaikista tiedotusvälineistä, kuinka käytännössä kaikki valtamedian edustajat maassamme ovat pähkähulluja idiootteja, jotka haluavat märehtiä sellaisia asioita, joilla ei viime kädessä ole mitään merkitystä. On todella ironista, että ainoa valtiomies maailmassa, joka on joutunut oikeuteen USA:n aloittaman laittoman hyökkäyssodan takia, on Suomen entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki, joka vastusti kyseistä laitonta sotaa. Oikeudenkäynnin polttoaineena puolestaan on ollut tulevan Euroopan kuninkaan, puheenjohtaja Paavo Lipposen (joka kannatti kyseistä laitonta sotaa ja tuki Bushia koko sydämestään) ehtymätön katkeruus ja kostonhimo.
Tänään ulkoministeri Tuomioja totesi oikeudessa, että Jäätteenmäki olisi varsin todennäköisesti saanut haltuunsa ulkoministeriön muistiot ihan virallista tietä, jos vain olisi niitä äkännyt pyytää suoraan ministeriöstä. Ongelmana kuitenkin usein on, että on vaikea pyytää sellaista, jonka olemassaolosta ei tiedä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että asiakirjat, jotka Mannisen väitetään laittomasti vuotaneen Jäätteenmäelle, eivät olleet salaisia. Rikos on siinä, että Jäätteenmäki sai tietää näistä asiakirjoista, jotka olisivat sinänsä olleet kyllä hänen saatavillaan, jos hän vain ei olisi tiennyt niistä.
Hyvin harva tiedotusvälineiden toimittaja (Hannu Taanila on ilahduttava poikkeus) on kiinnittänyt lainkaan huomiota siihen, että Paavo Kuningas Lipponen todella ilmoitti Suomen tukevan USA:ta ja Bushin hallituksen murhasuunnitelmia. Tämä ei ilmeisesti ole relevanttia, koska Paavo on tehnyt niin paljon koko Suomen kansan hyväksi, että häntä kukaan ei saa moittia. Mitä väliä siis on sillä, että hän on lain edessä (mielestäni) osasyyllinen tuhansien ihmisten murhaan, laittomaan sotaan ja miehitykseen ja yhden kokonaisen kansakunnan nöyryyttämiseen? Suomessa on epäilemättä bushilainen media.
Toivokaamme, että Paavo Lipponen, joka tukee sotia, tappamista ja tuhoamista, kohtaa jotakin ikävää eikä koskaan enää pysty edistämään USA:n asiaa. Muuta en nyt osaa sanoa. Tai no, voin vielä todeta, että Lipponen on päässyt minun kirjoissani samaan porukkaan kuin aiemmin Margaret Thatcher, Tony Blair ja itse Yrjö W. Bush. Tämän porukan jäsenillä on yhteistä se, että lupaan hartaasti juhlia vimmatusti sinä päivänä, kun kuulen uutisen heidän kuolemastaan.
torstaina, maaliskuuta 04, 2004
Terve taas kaikki ahkerat lukijamme sekä laiskat kirjoittajamme!
Tein kolme päivää myöhässä sen, minkä kaikki suomalaiset ovat palaneet halusta tehdä viimeiset, öhhh, sanotaan kaksi sataa vuotta, eli vierailin tänään valtion alkoholimonopolimyymälässä, jota todelliset aficionadot (eli kaikki suomalaiset) kutsuvat leikkisästi mutta rakkaudella Alkoksi, sen jälkeen kun viinan hinta laski tuossa maanantaina 1. maaliskuuta 2004. (Muistakaa kaikki kirjoittaa tästä kalentereihinne sekä päiväkirjoihin ym. aikakirjoihin, sillä tämä on ehdottomasti ikävän ihmiselomme käännekohta!)
Kun kävelin Alkon myymälään sisään, en oikein tiennyt mitä odottaa. Sydämeni hakkasi kovaa, mutta se saattoi johtua myös siitä, että olin juuri pyöräillyt kyseiseen ostoskeskukseen kotoani asti. En ainakaan tunnusta olleeni kovin jännittyneessä tilassa, vaikka alitajuisesti tiesin, että koko elämäni kääntyisi ylösalaisin ennen kuin aurinko olisi painunut mailleen. Onneksi iskua vaimensi aiempi tajuntaa laajentava kokemus: Pilkon citymarketissa pyydettiin kokonaisesta Olvi-merkkisestä mäyräkoirasta vaivaiset 8 euroa ja 95 senttiä. Jo tuon havaittuani haukoin henkeäni, mutta en malttanut olla ajattelematta, josko asiat voisivat olla vieläkin paremmin. Alkossa katselin ensin viinejä, joiden hinta ei ollut juurikaan merkittävästi laskenut. Myönteistä oli kuitenkin huomata, että tasan 5 eurolla sai nyt useampia viinejä kuin aikaisemmin; edellisellä käyntikerralla tähän työläishintaluokkaiseen kategoriaan olivat mahtuneet vain espanjalainen Don Opas sekä ranskalainen (kierrekorkillinen...) Vin rouge du Midi.
Mutta alustukset sikseen, nyt tulee pihvi: kun pääsin viinahyllylle, leukani loksahti sijoiltaan, ja jouduin sitä hakemaan liköörien alta nautittuani ensin pienen annoksen hajusuolaa! Alle kymmenellä eurolla oli jo saatavissa lukemattomia erilaisia viinaksia, ja kaikkien hinta oli laskenut varmaankin vähintään 30 %. Voi tätä ilon päivää, minä huusin ja yritin halata vieressäni seisovia keski-ikäisiä herrasmiehiä sekä heidän nuorempaa naisseuraansa. He jakoivat auliisti tämän onnellisen hetken kanssani, vaikka yksi tokaisikin, että taidan olla juuri päässyt vankilasta, koskapa en ollut vielä 4.3. mennessä päässyt käymään myymälässä.
Minulla meni tietysti muutama minuutti, että tokenin ja pystyin etenemään kassalle asti korissani neljä erilaista viinapulloa. Kassalla tuli uusi yllätys: hinnat eivät olleet aprillipilaa, vaan ne aiotaan todella säilyttää tuolla uskomattoman edullisella tasolla! Kun aiemmin sanoin, että on käänteentekevä vaihe elämässämme, tarkoitin tällä sitä, että enää meidän ei tarvitsee harrastaa sellaista lähinnä sukupuolisille vähemmistöille varattua tylsää huvia kuin kaljanjuontia; ehei, nyt me pysymme täysissä ruumiin ja sielun voimissa juomalla ehtaa ja rehellistä suomalaista viinaa! Hiphei, jippii!
Julistan täten Suomen historian ensimmäisen, mutta näillä näkymin piakkoin seuraa saavan, halvan viinan vuoden alkaneeksi! Muistakaa, että mitä enemmän nyt juomme viinaa, sitä enemmän säästämme rahaa! Ja vaikka tuhlaisimme kaikki rahamme viinaan, se palautuu meille sossun kautta, koska viinatehtaat kyllä maksavat veronsa.
Juhlikaamme siis, aamusta iltaan!
|
Tein kolme päivää myöhässä sen, minkä kaikki suomalaiset ovat palaneet halusta tehdä viimeiset, öhhh, sanotaan kaksi sataa vuotta, eli vierailin tänään valtion alkoholimonopolimyymälässä, jota todelliset aficionadot (eli kaikki suomalaiset) kutsuvat leikkisästi mutta rakkaudella Alkoksi, sen jälkeen kun viinan hinta laski tuossa maanantaina 1. maaliskuuta 2004. (Muistakaa kaikki kirjoittaa tästä kalentereihinne sekä päiväkirjoihin ym. aikakirjoihin, sillä tämä on ehdottomasti ikävän ihmiselomme käännekohta!)
Kun kävelin Alkon myymälään sisään, en oikein tiennyt mitä odottaa. Sydämeni hakkasi kovaa, mutta se saattoi johtua myös siitä, että olin juuri pyöräillyt kyseiseen ostoskeskukseen kotoani asti. En ainakaan tunnusta olleeni kovin jännittyneessä tilassa, vaikka alitajuisesti tiesin, että koko elämäni kääntyisi ylösalaisin ennen kuin aurinko olisi painunut mailleen. Onneksi iskua vaimensi aiempi tajuntaa laajentava kokemus: Pilkon citymarketissa pyydettiin kokonaisesta Olvi-merkkisestä mäyräkoirasta vaivaiset 8 euroa ja 95 senttiä. Jo tuon havaittuani haukoin henkeäni, mutta en malttanut olla ajattelematta, josko asiat voisivat olla vieläkin paremmin. Alkossa katselin ensin viinejä, joiden hinta ei ollut juurikaan merkittävästi laskenut. Myönteistä oli kuitenkin huomata, että tasan 5 eurolla sai nyt useampia viinejä kuin aikaisemmin; edellisellä käyntikerralla tähän työläishintaluokkaiseen kategoriaan olivat mahtuneet vain espanjalainen Don Opas sekä ranskalainen (kierrekorkillinen...) Vin rouge du Midi.
Mutta alustukset sikseen, nyt tulee pihvi: kun pääsin viinahyllylle, leukani loksahti sijoiltaan, ja jouduin sitä hakemaan liköörien alta nautittuani ensin pienen annoksen hajusuolaa! Alle kymmenellä eurolla oli jo saatavissa lukemattomia erilaisia viinaksia, ja kaikkien hinta oli laskenut varmaankin vähintään 30 %. Voi tätä ilon päivää, minä huusin ja yritin halata vieressäni seisovia keski-ikäisiä herrasmiehiä sekä heidän nuorempaa naisseuraansa. He jakoivat auliisti tämän onnellisen hetken kanssani, vaikka yksi tokaisikin, että taidan olla juuri päässyt vankilasta, koskapa en ollut vielä 4.3. mennessä päässyt käymään myymälässä.
Minulla meni tietysti muutama minuutti, että tokenin ja pystyin etenemään kassalle asti korissani neljä erilaista viinapulloa. Kassalla tuli uusi yllätys: hinnat eivät olleet aprillipilaa, vaan ne aiotaan todella säilyttää tuolla uskomattoman edullisella tasolla! Kun aiemmin sanoin, että on käänteentekevä vaihe elämässämme, tarkoitin tällä sitä, että enää meidän ei tarvitsee harrastaa sellaista lähinnä sukupuolisille vähemmistöille varattua tylsää huvia kuin kaljanjuontia; ehei, nyt me pysymme täysissä ruumiin ja sielun voimissa juomalla ehtaa ja rehellistä suomalaista viinaa! Hiphei, jippii!
Julistan täten Suomen historian ensimmäisen, mutta näillä näkymin piakkoin seuraa saavan, halvan viinan vuoden alkaneeksi! Muistakaa, että mitä enemmän nyt juomme viinaa, sitä enemmän säästämme rahaa! Ja vaikka tuhlaisimme kaikki rahamme viinaan, se palautuu meille sossun kautta, koska viinatehtaat kyllä maksavat veronsa.
Juhlikaamme siis, aamusta iltaan!
Sergein tarinan rivien välistä kumpuaa myös se opetus, että aina voi luottaa ylikansallisiin jakeluverkostoihin. Kauan eläköön Ronald Mcdonald ja tosi hyvät majoneesit. Sergei toteuttaa myös kulutustottumuksiensa kautta länsimaisen empatian sekä moraalin agendaa. Tyhjän aikainen rojut ränniin meininki on hänen mielestään vulgaaria ja alhaista, raskaaksi tullaan ensi yrittämällä. Vaara piilee kaikkialla.
Toisaalta täysin ymmärrettävää, sillä geenien orjuuttamana hän haluaa olla vieressä suiojelemassa mahdollisia jälkeläisiään. Tuskin sekään loppujen lopuksi kuitenkaan geneettistä välttämättä on. Kyllähän joillakin on lapsia yli rajattoman maapallomme. Mikä on täysin ymmärrettävää sillä ainakin minun suunnitelmilleni olla jonakin päivänä vapaan maailman suvereeni despootti, olisi suunnattomasti hyötyä mikäli levittäisin arkaaisen sukuni siementä kaikkialle maailmaan. Katsoin nimittäin joku päivä sitten BBC:n dokkarin jossa todettiin, että mitä lähempänä geneettinen perimä on toista ihmistä sitä auliimpi olet uhrautumaan tämän puolesta. Näen jo kuinka geneettisesti tasavertaiset rykmentit pieniä kumpulaisia taistelee läpi Sortaja Unioinien. Hasta la victoria siempre und siemen!
Toisaalta meille olisi yhteiseksi eduksi ajaa poliittisesti hämäriä tarkoitusperiämme siten, että siittäisimme jokainen tahollamme aivan helevetinmoisen määrän lapsia. Puhutaan tyylin 30. Sen jälkeen odotetaan noin 18 vuotta, perustetaan väliaikaishallituksemme, sanotaan nyt vaikka, Sinnemaitten puutarha koppiin ja aloitetaan siellä lastemme koulutus. Toteuttaisimme siinä samalla tietenkin demokratiaa. Montako meitä nyt on?
Anri, Jussi, Mikko, Panu ja Santeri. Sekä itsevaltiudesta ikuisesti haaveileva allekirjoittanut. (Ilmoitan rehellisyyden nimissä jo tässä vaiheessa, että kannattaa pitää varansa sillä saattaa hyvinkin olla, että koetan jossakin suunnitelmamme vaiheessa syrjäyttää teidät muut ja pyrkiä puhtaaseen ja kirkkaaseen omnipotentiaan.) Nin, eli meillä olisi kuitenkin kasassa kuusi puolue järjestelmä. Ensimmäisenä otettaisiin tietenkin yhteisen edun nimissä näin syntyneen kääpiövaltion haltuun olvi. Meinaan vaan, että saadaan saunan jälkeen varmasti kokouskaljat.
No, en tiedä täytynee jättää tuo ohjelma hautumaan. Tai ehkä ennemminkin sikiämään tässä tapauksessa.
Ps. Tarkoitukseni oli viime kädessä vain ilmaista, että olen onnellinen Sergein puolesta. Hmmm, itse asiassa siitä tulikin mieleeni, että mitä enemmän Sergei käyttä kondomeita, sitä enemmän meidän satapäiset lapsikatraamme ovat suhteessa maailman populaatioon. Apropo, Pyhitän elämäni tästä lähtien myös kondomien mainonnalle. Hasta la victoria Condome saniteria!!!
Otetaan tequilat! Ole ja joukko muita kansainvälisiä oppineisuuteni osoittavia huudahduksia!
|
Toisaalta täysin ymmärrettävää, sillä geenien orjuuttamana hän haluaa olla vieressä suiojelemassa mahdollisia jälkeläisiään. Tuskin sekään loppujen lopuksi kuitenkaan geneettistä välttämättä on. Kyllähän joillakin on lapsia yli rajattoman maapallomme. Mikä on täysin ymmärrettävää sillä ainakin minun suunnitelmilleni olla jonakin päivänä vapaan maailman suvereeni despootti, olisi suunnattomasti hyötyä mikäli levittäisin arkaaisen sukuni siementä kaikkialle maailmaan. Katsoin nimittäin joku päivä sitten BBC:n dokkarin jossa todettiin, että mitä lähempänä geneettinen perimä on toista ihmistä sitä auliimpi olet uhrautumaan tämän puolesta. Näen jo kuinka geneettisesti tasavertaiset rykmentit pieniä kumpulaisia taistelee läpi Sortaja Unioinien. Hasta la victoria siempre und siemen!
Toisaalta meille olisi yhteiseksi eduksi ajaa poliittisesti hämäriä tarkoitusperiämme siten, että siittäisimme jokainen tahollamme aivan helevetinmoisen määrän lapsia. Puhutaan tyylin 30. Sen jälkeen odotetaan noin 18 vuotta, perustetaan väliaikaishallituksemme, sanotaan nyt vaikka, Sinnemaitten puutarha koppiin ja aloitetaan siellä lastemme koulutus. Toteuttaisimme siinä samalla tietenkin demokratiaa. Montako meitä nyt on?
Anri, Jussi, Mikko, Panu ja Santeri. Sekä itsevaltiudesta ikuisesti haaveileva allekirjoittanut. (Ilmoitan rehellisyyden nimissä jo tässä vaiheessa, että kannattaa pitää varansa sillä saattaa hyvinkin olla, että koetan jossakin suunnitelmamme vaiheessa syrjäyttää teidät muut ja pyrkiä puhtaaseen ja kirkkaaseen omnipotentiaan.) Nin, eli meillä olisi kuitenkin kasassa kuusi puolue järjestelmä. Ensimmäisenä otettaisiin tietenkin yhteisen edun nimissä näin syntyneen kääpiövaltion haltuun olvi. Meinaan vaan, että saadaan saunan jälkeen varmasti kokouskaljat.
No, en tiedä täytynee jättää tuo ohjelma hautumaan. Tai ehkä ennemminkin sikiämään tässä tapauksessa.
Ps. Tarkoitukseni oli viime kädessä vain ilmaista, että olen onnellinen Sergein puolesta. Hmmm, itse asiassa siitä tulikin mieleeni, että mitä enemmän Sergei käyttä kondomeita, sitä enemmän meidän satapäiset lapsikatraamme ovat suhteessa maailman populaatioon. Apropo, Pyhitän elämäni tästä lähtien myös kondomien mainonnalle. Hasta la victoria Condome saniteria!!!
Otetaan tequilat! Ole ja joukko muita kansainvälisiä oppineisuuteni osoittavia huudahduksia!
keskiviikkona, maaliskuuta 03, 2004
maanantaina, maaliskuuta 01, 2004
Katsokaapa tuonne oikealle --->
Laitoin vihdoin sen kävijälaskurin sinne Jussin ankaran painostuksen seurauksena.
|
Laitoin vihdoin sen kävijälaskurin sinne Jussin ankaran painostuksen seurauksena.
Hyviä uutisia edelliseen liittyen: Sergei oli käynyt tänään Pekingin Walmartissa, ja siellä oli myynnissä laadukkaita japanilaisia kortonkeja. Poika on varmasti viettämässä ikimuistoista rakkauden yötä ihan parhaillaan!
Tarinan opetus on nyt se, että ulukomaillakin voi elää, pitää vain olla kärsivällinen ja ottaa asioista selvää!
|
Tarinan opetus on nyt se, että ulukomaillakin voi elää, pitää vain olla kärsivällinen ja ottaa asioista selvää!
Tervehdys taas kaikille laiskoille bloggaajatovereilleni!
Kun ei ole kukaan taas vähään aikaan höpissyt sivullamme, katsoin velvollisuudekseni laittaa jonkinlaista kontribuutiota. En vielä ole keksinyt aihetta, mutta eiköhän se löydy matkalla.
Löysin muutama päivä sitten sättitoverin. Nimensä on Sergei ja on Moskovasta kotoisin, mutta asuu Pekingissä vielä ainakin seuraavat pari vuotta. Venäläisiä ei yleensä ole säteissä ja ircissä kovin paljon näkynyt, ja siksi sättäily onkin usein varsin tympeätä puuhaa: pohjoisamerikkalaisten kanssa ei aina välttämättä hirveästi jaksa säätää, ne on niin helevetin tyhmiä. Mutta venäläiset ovat ihan eri maata, Sergein kanssa on aina hauska rupatella. Eilen mies kertoi, että hänellä on ongelma: hän on löytänyt ihanan kiinalaisen tyttöystävän, joka sattuu vielä opiskelemaan venäjää Pekingin yliopistossa, mutta kiinalaiset kortsut eivät kuulemma oikein sovi länsimaisen pippelin päälle! Ehdotin, että pyytäisi jotain kaveria lähettämään sinne ehtoja venäläisiä kortonkeja, ja niin on kuulemma jo tehnytkin. Eivät vain ole vielä saapuneet. Toivokaamme, ettei Sergei joudu liian kauan odottamaan, muuten voipi joutua jäämään Kiinaan loppuiäkseen lapsenhoitajaksi...
Tarinan opetus on, että ulukomailla kaikki on toisin! Ei kai tässä tällä kertaa sen kummempia, mutta blogatkaahan nyt jätkät ihmeessä, sitä varten se blogi on että se täytetään kaikenlaisella paskalla. Vähän niin kuin vessanpönttö.
|
Kun ei ole kukaan taas vähään aikaan höpissyt sivullamme, katsoin velvollisuudekseni laittaa jonkinlaista kontribuutiota. En vielä ole keksinyt aihetta, mutta eiköhän se löydy matkalla.
Löysin muutama päivä sitten sättitoverin. Nimensä on Sergei ja on Moskovasta kotoisin, mutta asuu Pekingissä vielä ainakin seuraavat pari vuotta. Venäläisiä ei yleensä ole säteissä ja ircissä kovin paljon näkynyt, ja siksi sättäily onkin usein varsin tympeätä puuhaa: pohjoisamerikkalaisten kanssa ei aina välttämättä hirveästi jaksa säätää, ne on niin helevetin tyhmiä. Mutta venäläiset ovat ihan eri maata, Sergein kanssa on aina hauska rupatella. Eilen mies kertoi, että hänellä on ongelma: hän on löytänyt ihanan kiinalaisen tyttöystävän, joka sattuu vielä opiskelemaan venäjää Pekingin yliopistossa, mutta kiinalaiset kortsut eivät kuulemma oikein sovi länsimaisen pippelin päälle! Ehdotin, että pyytäisi jotain kaveria lähettämään sinne ehtoja venäläisiä kortonkeja, ja niin on kuulemma jo tehnytkin. Eivät vain ole vielä saapuneet. Toivokaamme, ettei Sergei joudu liian kauan odottamaan, muuten voipi joutua jäämään Kiinaan loppuiäkseen lapsenhoitajaksi...
Tarinan opetus on, että ulukomailla kaikki on toisin! Ei kai tässä tällä kertaa sen kummempia, mutta blogatkaahan nyt jätkät ihmeessä, sitä varten se blogi on että se täytetään kaikenlaisella paskalla. Vähän niin kuin vessanpönttö.
Kuka on tuo tumma mies?
Niin arvatkaa!
|
Niin arvatkaa!
